Enmä haluaisi olla
yksi sellaisista facebookpareista.
On-off, on-off, teinikihlat ja sit taas ero.
Mutta kun olis vaa
se Joku.
Kun eihän sitä pyhällä hengellä elä.
Ettei jäisi suljettujen ovien taa,
että olisi joku varma
jota saisi aina yöllä ajatella.
Eikä mikään indokiinalainen kaukosuhde,
ihan sellainen oikeaoikea.
Ettei jäisi yksin,
että saisi jakaa surun
ja varsinkin sen vasta löydetyn ilon,
ettei vaan taas
katkeroituisi rakkaimpien onnesta.
Paskat mitä diibadaabaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti