tiistai 30. lokakuuta 2012

Either way I found out I'm nothing without you

Ehkä se oli hänen silmissään.
Hänen tavassaan katsoa rauhallisin mutta silti hätkähdyttävän elävin silmin.
Yksi katse ja hän näki suoraan läpi.
Kaiken pahan läpi ja silti seisoi paikoillaan.
Kuin mikään ei saisi liikkumaan.

Ehkä se oli hänen käytöksessään.
Hänen tavassaan kuunnella ja antaa absoluuttisen suora mielipiteensä.
Mitä vain kunhan itsestään ei tarvitsisi avautua.
Ehkä se on osa hänen viehätystään; jäävuori, sisään vain harvat ja valitut.

Ehkä se oli hänen pinttyneissä tavoissaan.
Hänen raudanlujassa itsepäisyydessään.
Hänen näennäisessä rauhallisuudessaan
mutta miten se ajoittain roihahtaa kauniisiin ilmiliekkeihin.

Hän on aina ollut paikalla ja taustalla silloin kun se on eniten merkinnyt.
En minä ole unohtanut.
Hän on aina ollut korjaamassa.

Ehkä se on vain yksinkertaisesti hänessä.
Ehkä kaikki tapahtunut on vain muokannut ja ohjannut tähän suuntaan.
Ei se sattumaa ole ollut.
Tuonkaltaisessa täydellisyydessä ei ole mitään sattumanvaraista.




Tänään oli taas vanhojentanssiharkat.
Sain parissa tunnissa kuukauden naurut.
Henkilökohtainen huippuhetki oli se kun pyörähdin ja kaaduin parin syliin, oikein naisellisesti ja sulokkaasti tottakai:D
Onneks jätkä on sellanen joka osaa nauraa mulle, ja mikä parasta, mun kanssa:D
Kyl noista tansseista tulee ihan huippuu.

maanantai 15. lokakuuta 2012

You are the prize she's aiming to win

Sinulla oli mahdollisuutesi.
Sinulla oli hänet.
Sitten sinä yhtenä päivänä vain päätit ettet halua enää.

Mutta minä haluan.
Minä en koskaan pitäisi sitä toissijaisena.
Minä en päästäisi irti.

Sinulla oli mahdollisuutesi.
Nyt päästä hänestä irti.
Hän ei ole enää sinun, vaikka sinä yrität pitää kiinni otteessasi.
Tälläinen peli on kaukana reilusta.

Sinulla oli mahdollisuutesi.
Nyt anna minulle mahdollisuus.
Anna minun edes yrittää.
Enhän minä ole täydellisyyden perikuva niinkuin sinä.
Mutta minä olen odottanut monta vuotta.
Minä olen katsonut vierestä kun muut ovat saaneet vuoronsa.
Minä olen tehnyt tämän eteen töitä.
Minä olen valvonut öitä ja tehnyt kaikkeni ja enemmän.

Silti koskaan ei ole minun vuoroni.

perjantai 12. lokakuuta 2012

You're gonna kick off before you even get halfway through

Tänää pääsin koulun puolesta järjestämälle yksityislaulutunnille.
Sinne jäi viimeisetkin uskon rippeet siitä et jotai taitoja olisi.
Kyllähän se ope sano et hyvin meni mut hei kamoon, se on ope, sen elämäntehtävä on kannustaa.
Äänenavauksessakin mun oli pakko aloittaa asteikko uudestaan jos ääni ei kuulostanut tarpeeks hyvältä tai jos oli epävireinen.
Vaikka se sanoi ettei tartteis koska se oli vaa äänenavausta.

Se yritti opettaa sellasii tiukkoi äänii et sais desibelei ja voimakkuutta enemmän lauluun.
Ensimmäisenä se sano et piti huutaa täysillä.
Jäädyin ihan täysin.
En halunnu.
Kesti kauheen pitkään että uskalsin.

Sitten alettiin ihan oikeen laulun kautta harjoitteleen niitä ääniä.
Joka kerta kun meni pieleen (eli usein), mun oli pakko aloittaa alusta.

Ope ihmetteli mikä mulla oikein on.
Kuulemma mikään muu mua ei rajoittaisi paitsi henkinen puoli.
"En oo varmaan ikinä tavannu laulajaa joka ois yhtä itsekriittinen sun iässä."

"Susta vois tulla jotain upeeta jos uskaltaisit heittää noi estot roskakoppaan ja elää vähän."

Täysin tuntematon ihminen sai selville mun perimmäisen ongelman puolessa tunnissa vain kuuntelemalla mun laulua ja yrittämällä opettaa uutta..

torstai 11. lokakuuta 2012

"Tulit tänne potkimaan tyhjää, mieti vähän mihin tähtäät"

Ei se ole reilua.
Minä yritän niin paljon, vielä enemmän kun ne toiset.
Ja silti minä aina häviän.
Miksen minä voisi edes välillä voittaa?

Miksi jotkut saa olla täydellisiä?
Miksi jotkut taas ei?
Miksi minä en koskaan saa yllettyä täydellisyyteen?

Mietin mitä tapahtuisi jos minä vain joskus häviäisin.
Puff.
Minun virheellisyyteni voisi sekunneissa korvata joku.
Melkeinpä kuka vaan.

Mitä helvettiä minä siis täällä enää teen?

tiistai 2. lokakuuta 2012

Think I'm really falling for his smile

Koeviikko on siis nyt virallisesti ohi, JEEEESSSS !
Harvinaisen huonosti on kyl menny.
Äikästä tuli 7 (...........)

Matsku meni viel huonommin plus UNOHIN tehä yhen tehtävän...
Olin tunnissa valmis ja toisen tunnin tulos näkyy alla:

Tiedän, en osaa piirtää:D
 
Musan koe meni yllättävän hyvin kai vaikken kirjaa kertaakaan avannu. Ihan hatusta vetelin tietoo Sibeliuksesta sun muista. Aktiivisuuspointseil varmaan kymppi vois läsähtää.
 
Ussan koe meni varmaa iha suht hyvin luulisin, se kyl vähäse jänskättääpi.
 
Tänää oli sit hissan koe viimesenä.
KIRJOTIN 7 KONSEPTINSIVUU.
Nyt jos ei tällä koroteta numeroo niin ei sitten millään.
Aika loppu jopa kesken niin en ehtiny kirjottaa ees kaikkee mitä olin aikonu ):
 
Siitä sit käsi pipinä tassuteltiin musantunnille jossa At olikin yllätyssijaisena.
Mikäs siinä, eipähän tullut tylsää tuntia, soiteltiin ja kuunneltiin hyvää musaa:D
ps. evotin enkä osannu ottaa koppii kun avaimet heitettiin, murr..:D
 
Kiva fiilis, loppujen lopuks aikas mukava päivä.
Tiedossa onkin pari aikas mukavata juttuu tulossa, khihi, happy!(: