sunnuntai 31. heinäkuuta 2011

Ehkä väsyttää vähän mutta nyt ei nukuta

Kuten ehkä edellisestä postauksesta pystyi päättelemään, sisko muutti stadiin. Sen jälkeen sit alkoi operaatio Muutto viereiseen huoneeseen ja homma on nyt sit kutakuinkin valmis.

alkutilanne oli siis tämä:
 
Sisko vei lähinnä kaiken mennessään ja huone oli ihan tyhjä. Sit sain mummin moottorisängyn ja se otti ukin vanhan, oih:3 Eka tosin puunattiin koko paikka lattiasta kattoon ja lähti kyl iha mukavasti pölyy ja likaa.


Sit tyhjennettiin mun huone ja kasattiin kaikki kamat uuden huoneen lattialle.
Oonko kertonu et mulla on aika paljon kamaa? Eikä tossa oo kun ehkä puolet..

sain uuden roommaten♥ :3

Sit järjestelin kaikki tavarat hyllyyn mikä oltiin raahattu entisestä huoneesta.


Jotain uutuuksia tuli myös, löysin tälläsen jostain kaapin pohjalta, olin saanu joskus lahjaks mut en ollu ennen tykänny. Kyl toi nyt näyttää aika kivalta.

Poksu sit sijoitettiin tohon mut joudutaan varmaan siirtään koska tota ikkunaa ei sit vois pitää auki kun tulis vetoo tohon terraan.

Tässäpä tää sit suurinpiirtein olis. Vielä pitäs saaha joku kirjotus/datauspöytä ja sit telkkari tonne seinälle riippuun ja pitäs raahata vaatteet tänne ja järjestellä ne kaappeihin. Täs huonees on onneks enemmän vaatekaappitilaa, mikä tarkoittaa sitä et pääsee taas shoppaan!♥

Eilen oli sit taas bändin kaa keikka jossain ruunaalla korvessa ja oli taas vaihteeks huippuu! Matka suju jo hyvin ja nauratti ja sit paikka oli hyvä ja yleisö ihan paras ja ne tanssi siel iha innoissaa ja kiitteli tosi paljo ja oivoivoi<:
Kotimatka olikin sit vielä railakkaampi. Onnistuin myös jättään sormet autonoven väliin kun rakas rumpalimme paiskasi sen kii liian aikaseen♥ No ei kyl mitää murtunu tai mitää sellasta, pakottaa vaan vähä ja punertaa. Sit mentiin koko porukka viel A:n himaan jatkoille suunnitteleen tulevaisuutta ja popittaan hyvii biisei ja ottaan vähä ölssii. Himaan sit kotiuduttiinkin joskus kahen maissa mut hauskaa oli taas♥




perjantai 29. heinäkuuta 2011

Hetken tie on kevyt kaksin kulkea

Lapsuus ohi, väistämättä. Mehän aina suunniteltiin miten asutaan sitten jossain isossa cityssä. "Vähäkö ois siistii."

Eihän meillä aina ollut helppoa, nuorempana oli vaikeita aikoja välissä. Pari vuotta sitten kaikki korjaantui maagisesti yhtäkkiä. Oltiin läheisempiä kuin koskaan. Sä kuskasit mua joka paikkaan ja popitettiin nupit kaakossa. Kannustit ja pidit mun puolta aina.

Vaikka me aina tapeltiin huudettiin ja haukuttiin niin silti rakastettiin toisiamme pyyteettömästi. Minä suojasin sinun selustasi kun lähdit alaikäisenä juhlimaan tai kun hakija tuli tuomaan lähetystä. Luonnollisesti, sinähän olisit tehnyt samoin.

Minä opin niin paljon ja nautin paljon. Kyllä me vielä nähdään ja mä tuun kylään mut me ei nähdä läheskään niin usein.

Silti sä oot aina vaan ja mun sisko. Paras ja ainut. Ja rakkain.

Hyvää matkaa.

"Ei etäisyys, ei vuodetkaan, ei mikään meitä erota."

keskiviikko 27. heinäkuuta 2011

Tämä yö on ikuinen eikä lopu milloinkaan

Eilen siis oli vaskiteltassa keikka.

Yks mun elämän parhaimmista illoista.

Meillä oli fiilis päällä jo soundcheckis ja maltoin tuskin lähtee sen jälkee himaan valmistautuun kun tuntu siltä et naurattaa vaa ja tekee mieli kiljuu.

Sit about tunti ennen keikkaa mentii teltalle ja siellä bäkkärillä sit pidettiin etkot ja avattiin ääntä ja popitettiin ja voooooi hemmetti. Jossain vaiheessa meinas hetkeks usko loppuu kun kukaan ei näyttäny tulevan meitä kuunteleen, mut sekin käännettiin voitoks ja odotettiin into piukassa ja pidettiin hauskaa. Meidän porukka on vaan niin saatanan hyvä että nauttii joka hetkestä niitten kanssa tekeepä mitä tahansa.

Sit about puol tuntii myöhässä aikataulusta aloteltiin sitte. Meillä oli suunnilleen kahen tunnin setti ja koska oli kaks laulajaa niin pidettiin siis kaks settii ja niitten välissä pieni breikki. Ja mun setti oli ekana. Teki mieli kiljuu kun jännitti niin perkeleesti mut alotin sit kuitenki laulaan ja kun tajusin et täähän kuulostaa hyvältä niin sit innostuin oikee kunnolla. Seuraavassa biisissä uskalsin jo sit liikuskella ja alkoi hymyilyttää iha kauheesti ja sit tuntu jo siltä et vittu mä lähen kohta lentoon. Vaik jengii ei teltassa ollukkaa ku joku ehkä kolmekymmentä niin fiilis oli katossa ja porukka tanssi ja laulo mukana ja hurras ja vislas aina ku biisi loppu. 

Sit olikin jo breikin paikka ja eka mitä tein kun pääsin lavalta niin lähdin ulos kiljumaan kun olin niin onnellinen.  Emmä mahtanu sille mitään mut ei se mitään, kaikki muutkin oli ihan sekasin:D
Sit oli toinen setti ja mä soitin siin koskettimii ja into pysy mut teki viel mieli mennä laulamaan.

Sit setti loppukin ja jengi halus encoren. Meillä oli varattu varmuuden vuoks kaks encore-biisii ja molemmat oli toisen laulajan biisei. No sit ekan encoren jälkee jengi alko huutaa et multa joku biisi, MIT VIT:D No mä sit lauloin yhen biisin mun setistä ja porukka ois halunnu viel musaa mut  meijän soittoaika loppu.

Koko homman jälkee me vaa naurettiin ja kiljuttiin ja halailtiin ja oltiin ihan into piukassa. Vaikka me saadaan kaikki ne lipputulot niin eihän siitä varmaan tuu ees kymppii per lärvi mut oli vaan niin hemmetin hyvä meininki niin suoran sanottuna kukaan ei välittäny. Porukkahenki vaan tiivistyi ja mä olin onnellisempi kun moneen moneen vuoteen.

Kiitos tyypit ja ootte vaan ihan parhaita♥



torstai 21. heinäkuuta 2011

Se on tää seura joka saa mut nyt laulamaan

Kyllä huomaa et vaskiviikot on alkamaisillaan, kojuja tulee jokapuolelle, lehti pursuaa kaikenmaailman juttuu kyseisestä tapahtumasta, musarilla ei oo hiljaista ennen iltayhtätoista ja ennen kaikkea mullakin on ollu aika kiireistä.


Maanantaina kaverin luona yötä ja räjäytettiin aivot yrittämällä tehdä lukujärjestystä koko ens lukuvuodelle. Tiistaina iltaseiskasta lähemmäs iltakymmentä bänditreenit. Eilen siskoo tuuraamassa duunissa kaheksasta puol viiteen kahta kauhukakaraa vahtimassa ja seittemästä kymmeneen bänditreenit. Ja tänään taas treenit. Oon lopussa mut toisaalta se ei ees kauheesti haittaa. Harkat on aina tosi hauskaa aikaa, varsinkin nyt kun ne siirrettiin musarilta A:n himaan, taino autotalliin. Soitto sujuu, juttu luistaa ja kemiat pelaa ja porukka on muutenkin ihan huippu. Ja keikkoja tiedossa maanantaina ja sunnuntaina yhteensä kolme ja tiistaina sit huipentuu meidän huima kiertue viskitelttaan (ja huom kaikki paikalle telttaan 26.7 iltaysin aikaan, saahaan kaikki lipputulot itelle ja on sanomattakin selvää et meikämanne tarttee rahaa!)

Vaikka on koko ajan jotain tekemistä oon ihan helvetin onnellinen just nyt. 

sunnuntai 17. heinäkuuta 2011

Siinä vasta miesten mies

Eilen käytii kattoo kaverin kaa  viimenen potteri, nyyh nyt se loppu>:
 Mihin mä nyt koukutun seuraavat kymmenet vuotta!

Koska mulla ei oo muuta elämää niin lopuksi siis pläjäys potterikuvia jeah!



























Oooooookei. Oon täs katellu vanhoja kuvia ja myötähäpeilly itelleni ja aattelin et jos jaksas vois tehä sellasen ihastuttavan kollaasin tännekkin että häpeä leviäis[8





torstai 14. heinäkuuta 2011

Itseäni ainoastaan syyttää saan.

Se tunne kun olet rypenyt viikon itsesäälissä ja teet huteran päätöksen yrittää hankkia selkärankaa jostain ja alkaa hengittää ja ryömiä ulos piilostaan.

Ei mulla muuta.

maanantai 11. heinäkuuta 2011

I don't what you do, I'm always in the dark

Minä aavistin tässä käyvän näin. En uskaltanut sanoa ääneen, ajattelin kyllä jatkuvasti.

Minä tein vakaan päätöksen olla vahva ja järkkymätön. Loppujen lopuksihan minä olen aina se heikko ja aneleva. Vaikka kuinka väittäisin toista. Minä olen se takertuva, se joka tarvitsee toista. Joka pyytää jatkuvasti anteeksi. Joka antaa anteeksi vaikka kukaan ei pyydäkään.

Aina se hölmö, se pelle tai teiniangsti, se korsto hymyilevien kauniiden ihmisten taustalla. Pistää silmään, hymyilee ettei huutaisi ja kiroaisi maailman epäreiluutta. Kaikki on hyvin mutta sitten muistaakin ettei ole.

Sinä kai kokeneempana huomasit kaiken tämän. Enhän minä olekaan vaikea luettava. Tiesit miten tässä tulisi käymään. Viisaana luovutit ennen skitsoilun alkamista.

Sinä huomasit kaiken. Ei kai voi olla muuta syytä miksi sinä lähdit minun elämästäni?





sunnuntai 10. heinäkuuta 2011

Sulle korvaan kuiskasin "hei rakkaimpain"

Eeeilen oli touhukas päivä.

Aamulla heräsin siihen kun meille tuli vieraita kattoon yhtä meijän omista hauvoista. Porukat on jo jonkin aikaa hakenu sille pitkäaikaista hoitoo koska se ei oikein tuu toimeen muitten koirien kaa, ihmisten kanssahan se on ihan unelma. Sinne se sit lähti lehmoon kolmeks viikoks koeajalle, ikävä on meijän karvakasaa>:

Sit lähettiin siskon kaa uimaan meijän seniori karvakasan ja kaljulin kanssa JA MIT VIT kalju oppi uimaan! se polski siellä  vapaaehtosesti iha innossaan ja juoksenteli ja oijoijoi kun oli söppänä!<:

Sit lähettii mummii auttamaan matonpesussa ja mulla oli hauskaa en ois uskonu vissii vähä liian kuuma:D

Kaikkee tekemistä mutta kun levähtää tulee mieleen kaikki mitä on tapahtunu, kaikki mitä sinä teit. Jätit. Nyt ainakin tiedän sen ja voin alkaa hajota.


keskiviikko 6. heinäkuuta 2011

Jos ei oo mitään sanottavaa, voi olla hiljaakin

Vihaa ei enää ole, se on jo mennyt. Surukin on ohi, nyt on vain pettymys, ehkä vielä hippunen epätoivoa. Ei ajatuksia, kysymyksiä, puheita. Kaikki ovat menneet. Kohta kai unohdan, annan olla. Sen jälkeen minä en uhraa sinulle energiaa, ehkä monen vuoden päästä muistan ja muistelen katkeransuloinen hymy huulilla. Korkeintaan pari kyyneltä.

Ja minä luulin nyt olevan erilaista. "Melkein liian hyvää ollakseen totta." Minä olin onnellinen seurasi ympäröimänä. Minä tunsin olevani elossa, kihisin illalla innosta, silmät tuikkien.

Ja niin onneton silloin kun en saanut seuraasi. Kun katoilit selittämättä mitään oikeaa.

Ja sitten taas elossa kun palasit. Joka kerta onnettomuuteni vain kasvoi, kasvoi sietämättömäksi. Minä yritin kertoa, joskus sinä kuuntelit ja joskus et. Sinun sanasi auttoivat silti melkein aina.

Minulla ei ole enää sanoja millä pyytää sinulta sinun sanojasi.

maanantai 4. heinäkuuta 2011

Ja siskot pitää yhtä, ne pitää huolen toisistaan

Tänään sit selvis että iiiiiiisosiskoni pääsi opiskeleen tradenomiks vantaa cityyn.

Toisaalta iha perseestä koska a) jään yksin eikä oo ketää ihmistä joka tajuis ja kelle vois jutella
b)joudun tekee duunii kahen eestä
c) joudun muuttaa sen entiseen huoneeseen mikä on aika kauhee koppi ja seinät porkkanasosekeiton väriset (MUTTA, saan kuulemma sisustaa sen, ounou:D:D::D)

mutta oon myös tooooooosi ylpee et se pysty meneen kaiken surun ja hässäkän keskellä siihe kokeesee ja pääseen sisään, ja vantaalle on vielä kuulemma kaikista vaikeinta päästä.

JA!

Nyt mulle on aina yöpaikka stadin seudul eli bilereissut med syster here I come!