maanantai 31. joulukuuta 2012

Maybe this will be my year

Nyt ois tämäkin vuosi aikalailla pulkassa.

Vuonna 2012...

öö.

hmm..

Mitä hittoa minä tänä vuonna olen muka saanut aikaan?

Yksi vuosi taas mennyt ja tuntuu siltä et oisin palannu pari vuotta taaksepäin.
Tämä vuosi on lepsuiltu.
Ei enää.

Vuonna 2013...
 
En anna maailman kaatua

En roiku ihmisissä jotka ei halua mua elämäänsä tai joita ei kiinnosta olla minun elämässä

Teen jotain sellaista elämälleni, josta voin sitten vanhana muistaa vuoden 2013.




sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Time to be honest, this time I'm bleeding

Jännää miten historialla tosiaan on tapana toistaa itseään.
Melkeinpä hauskaa, miten pari vuotta sitten olin aivan samassa tilanteessa.
Ja miten vannoin etten enää koskaan päästäisi itseäni joutumaan tähän jamaan.

Tämä tuntuu niin tutulta.
Tämän minä osaan.
Pelko.
Ahdistus joka kuristaa kurkkua.
Kun tuntuu että tuulenpuuska voi kaataa ja rikkoa.
Painajaiset.
Kaikki ihmiset työnnetään kauas pois, ettei vahingoittaisi niitä.
Vaan minä ja minun pääni.
Tällä kertaa se ei enää pääse yllättämään.
Tällä kertaa minä tiedän mitä tulee tapahtumaan.
Tällä kertaa ei ketään sivullisia oteta mukaan.
"Vain heikot ja avuttomat apua muilta pyytävät."
Tämä on minun taisteluni.
Ja jos minä häviän..

noh, häviäjille ei sääliä tarjota.

lauantai 15. joulukuuta 2012

Lupaan sinulle sen, että pilsneriä en ota enää ikinä!

ehehe.
Tiistaina oli meijän lukion puurojuhla.
VIHDOINKIN, alko jo energia loppuu kun on koko syksy sitä aherrettu.
Eilen sit tietenkin piti tätä työtä juhlistaa, eli jatkot oli illan ohjelmana.
Olin vankasti päättäny että nyt pysytään ihan vesilinjalla kerrankin, kun en ees juomia ollu ehtiny hankkii koska olin aikasemmin päivällä pyörähtäny joensuus hakemassa uudet silmälasit ( ♥ ).
Se päätös kestikin ehkä puolentoista tunnin ajan, ja sit olikin jo pakko saada jotain naista väkevämpää kun porukan jutut ei jaksanu selvänä naurattaa enää :D
Hauskaa oli, muistaakseni.
Vähä vaan vitutti tietyt henkilöt jotka ei viittiny mitään ees sanoo, hiljaa vaan nurkassa nauro ja tuomitsi kaikkia muita.
Noh, onneks kaikilla ei ollu nuttura yhtä kireellä.
Siinä sit esim. A:n kanssa naureskeltiin ja lauleskeltiin ja letitettiin sen hupparia, hmm.. :D
Keskiyön jälkeen kipitettiin kotiin kuten Tuhkimot konsanaan ja tämä päivä onkin sit pyhitetty nahjustamiselle.
Huomenna nimittäin ois treenit x2, maanantaina sama juttu, tiistaina ja keskiviikkona viimeisii koulujuttuja, torstaina kenraaliharjoitukset joulukirkkoo varten ja perjantaina sit pitäs siellä lauleskella keuhkojen rippeet ulos ja saada tokari käteen ja muka jäädä lomalle.
Alkaa jo tosissaan väsyttää ihan hitosti, neljäs peräkkäinen viikko millä on keikkaa ollu, alkaa jo tympästä- varsinkin kun kaikki on koulun kautta niin ei edes rahoja saa itelleen.
Muutenkin tullut nukuttua harvinaisen huonosti taas, painajaiset on palanneet.

Harkitsen vakavasti nurkkaan käpertymistä koko loppuvuodeksi.

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

"Inspiraatio iski kyllä tässä ympäristössä"


Ja sitten lähti At soittelemaan tätä. Ei mul muuta kun khihi.


Tänään taas keikkaa pukkasi.
Soiteltiin koulun itsenäisyysjuhlassa/lakkiaisissa.
Allekirjoittaneellahan oli sellaset 38 ja rapiat kuumetta, joten kyllä hirvitti että mitähän koko hommasta oikein tulee.
Onneks ei ääni kuitenkaan särkyny kertaakaan varsinaisen show'n aikana, soittamiset meni aikas hyvin enkä pyörtyny, eli aikamoinen saavutus oli tämä päivä:D

Porukka oli lukion kuohukermaa eli siis aivan huippu.
Siihen kun vielä lisättiin At joka tuli leadkitaraa rämpytteleen, niin täydellisen keikan ainekset olikin jo kasassa.
Tossa porukassa oli just se ihanaa kun oli homma jotenkin niin rentoo ja luonnollista.
Kenenkään ei tarvinnu jotenkin yhtään yrittää, homma toimi ja kemiat mätsäs hyvin.
Siinä sit availtiin ennen keikkaa ääntä,  N ja varsinkin At soitteli kaikkee lastenlauluista tuohon ylempänä linkattuun (Jonka herra ite sit lauleskelikin:3 ) ja lauleskeltiin siinä samalla- tai no okei, lähinnä vaan naureskeltiin :D

Keikka oli tietysti vielä paljon parempi kokemus kun soundcheck.
Jotenkin ton herran lavakarisma on niin tarttuvaa että vaan hymyilytti biisien aikana ja kun jänskätti oma laulu niin kun sinnepäin katteli niin kummasti rohkeutta alko sateleen.
Oon varmaan sanonu ennenkin, mut At on varmaan mun lempparihenkilö jonka kanssa keikkailla.
Joillakin vaan on sitä kuuluisaa Jotain :D



ps.


Meille on rantautunu tälläinen uus ihanuusrakkausprinsessatuitui ♥
Oma koira sai pentuja ja päätettiin sit jättää tää höpönassu meille.
Nimi on Chiquitita, kavereiden kesken Chiqui.
Ihan oli melkeen ehtiny unohtuu millasta tää vauva-aika on, kädet ja jalat on ihan ruvilla kun neiti tykkää mutustella niitä pikku torahampaillaan ja kampauksenkin on laittanut ihan uusiksi:D
Mut siis hei kamoon, on se vaan niin SÖPÖ.