Sitkeä sydän

Niin käy nykyään.
Kun minä tulen lähemmäksi, sinä siirryt kauemmaksi.
Kun minä sanon jotain, sinä varot mitä vastaat.
Kun minä katson sinua, sinä tunnistat kai katseen ja siirryt pois tai muihin asioihin.
En minä mielestäni ole tehnyt mitään väärää.
Minä olen silti sama.
Onko se muka niin paha asia että minä haluaisin lähemmäksi?
Edes vähän lähemmäksi.

Minä olen silti sama.

Bad day

Ärsyttää.

Ärsyttää ärsyttävät blondit jotka luulee niin olevansa jotain ihmeellistä.

Ärsyttää se että ihmiset vie niin helposti minulta sen tilaisuuden olla parrasvaloissa, sen tilaisuuden jonka eteen minä olen tehnyt monta vuotta duunia.

Ärsyttää se että oma sisko viettää enemmän aikaa minun "hyvien" ystävien kanssa kuin minä itse.

Ärsyttää aina tietää jutuista viimeisenä.

Ärsyttää roikkua menneissä.

Ärsyttää retkahtaa aina niihin joihin ei kannattaisi.

Ärsyttää tulevaisuus.

Ärsyttää tulevat ylioppilaskirjoitukset ja sen mukana tuleva järjetön stressi.

Ärsyttää oma laiskuus.

Ärsyttää ettei oikein ole mitään elämää.

Ärsyttää se ettei ikinä ole rahaa silloin kun pitäis ostaa kaikkea mahdollista.

Ärsyttää etten ikinä voita onnensanoista mitään.

Ärsyttää se että kuitenkin niitä on mukamas silti pakko ostaa.

Eniten ehkä ärsyttää se, että edes kynsiä ei voinut lakata koska kynsilakanpoistoaine oli loppu. Niinkuin aina.

Kutsun tätä elämäksi vaikka ole en täydellistä suoritusta tehnyt minäkään

Nyt vihdoinkin ymmärrän sen sanonnan.
"Kun yksi ovi sulkeutuu, jossain aukeaa ikkuna."
Se yksi ikkuna jonka antamia maisemia minä olen jo vähän ehtinyt kaivata.
Kerta toisensa jälkeen minä vain saan uuden mahdollisuuden.

Helle on väistynyt.
Ilmassa on jo jotain kirpeää, raikasta.
Uusi ilma, uusi mieli.
Päivien viiletessä pääkin alkaa selkiytyä.

Arki alkoi.
Sen ympärille on hyvä alkaa rakentaa astetta parempaa elämää.
Suuria asioita on tapahtumassa tulevan vuoden aikana.

Palaset ovat loksahtaneet paikoilleen.
Olo ei ole enää heikko.
Tulkoon mitä tulee, minä olen nyt valmiina.

What I see through your eyes

Nyt minä vihdoinkin ymmärrän.
Näen sen sinun silmiesi läpi.
Koen omat kokemukseni niinkuin sinä koit meidän kokemuksemme.

Onko se todella näin rasittavaa, kun joku ei vaan suostu päästämään irti?
Yrititkö sinäkin kertoa minulle ensin nätisti, yrittäen olla loukkaamatta minua?
Olinko minäkin noin rasittava ja kiinniriippuva?
Olenko minä edelleen?


Näitkö sinäkin kaikki ne syyt, mitä toinen ei nähnyt?
Ettei se vain tulisi toimimaan.
Että on parempi lopettaa ennenkuin toinen kokee tulleensa vedätetyksi.
Miten kauan sinä sitä suunnittelit?
Oliko se vain yhtäkkiä loppu?
Vai tiesitkö sinä sen hiljaa aina?


Tunsitko sinäkin olosi näin normaaliksi sen jälkeen?
Melkein kuin helpotusta.
Ei kyyneltäkään (mutta ethän sinä muutenkaan ikinä itke).
Ei surua.
Se osa elämästäsi oli vain ohi.Ei vähääkään surua.

Menikö meilläkin se näin?
Tunsitko sinä silloin tämän kaiken, kun katkaisit minut elämästäsi?


Oliko se sinulle todella näin yksinkertaista?

"Aika aikaa kutakin" sanoi pässi kun päätä leikattiin

Otsikko kertoo enemmän kun tuhat tavallista sanaa.
Reilu kaksi kuukautta ihanuutta ja kamaluutta samassa paketissa.
Ja nyt se on ohi.
Tällä sadulla ei ollutkaan onnellista loppua.
Vaikka ehkä minä tiesin sen aina.
Haluaisin todeta kliseisesti etten vaihtaisi sekuntiakaan.
Ehkä vaihtaisin.

Mutta elämä ei toimi niin ja nyt ollaan taas lähtöpisteessä.


Näkemiin ja kaikesta huolimatta kaikkea hyvää.

Se oli salaman isku, euforiaa

Viime aikoina on ollut aika paljon toimintaa.

Ässä tuli pari viikkoa sitten takaisin kotiin. Se oli ihan jees. Mutta, noh.

Kirjoituksiin on alettu lukea. Ruotsia on päntätty muutaman oppikirjan verran ja luettu samankielistä kirjallisuutta mutta englantia en ole vielä uskaltanut aloittaa koska silloin alkaa THE KRIISI. Ehkä aloitan vasta sitten, kun muutaman viikon päästä alkaa enkun abikurssi (ääks).

Pari päivää sitten kotiuduin reissusta. Tehtiin mamin kanssa pieni roadtrip, ajeltiin etelään, mm. Turku, Lahti ja varsinkin Helsinki tuli katsastettua ja lopulta napattua sisko kyytiin että sekin pääsee lomailemaan pariksi viikoksi Pohjois-Karjalaan(:
Jännää oli huomata miten on jo alkanut helsingistyä, osasin mutsille antaa neuvoja mihin parkkeerata ja esim miten ajaa Haagasta Annankadulle ym. Helsinki on mun kaupunki. Sinne minä haluan vuoden päästä.

Eilen sitten selviydyin vielä keikkailemaan iltatorille bändin kanssa. Oli ehkä yksi parhaimmista keikoista, vaikka treenaus oli jääny aika vähille ja se näkyikin joissain biiseissä. Ehkä juuri sen takia  fiilis oli korkeella ja jaksoi yrittää uusia juttuja. Kitaristimme esim. lähtivät soittamaan yleisön joukkoon (kiitos langattomien) ja välispiikkaukset oli täysin omaa luokkaansa.
Loistokeikan huipuksi lähdimme sitten bändin poikien kanssa muutamille. Jotenkin noihin jätkiin on alkanut niin kiintyä että juuri tuollaisina hetkinä tuntuu että oisi tunnettu jo paljon pitempään kuin oikeasti ja alkaa ajatella, miten elämä olisi paljon köyhempää ilman heitä(:
Kiitos siis siitä heille, taas on onnellisuusaste pari pykälää korkeammalla(----:

No words

Ils viennent
Autres et pareilles
Avec chacun c'est autre et c'est pareil
Avec chacun l'absence d'amour est autre
Avec chacun l'absence d'amour est pareille.

----------------------------
Folie -
Folie que de -
Que de -
Comment dire -
Folie que de ce -
Depuis -
Folie depuis ce -
Donne -
Folie donne ce que de -
Vu -
Folie vu ce -
Ce -
Comment dire -
Ceci -
Ce ceci -
Ceci-ici -
Tout ce ceci-ici -
Folie donne tout ce -
Vu -
Folie vu tout ce ceci-ici que de -
Que de -
Comment dire -
Voir -
Entrevoir -
Croire entrevoir -
Vouloir croir entrevoir -
Folie que de vouloir croire entrevoir quoi-
Quoi -
Comment dire -
Et ou -
Que de vouloir croire entrevoir quoi ou -
Comment dire -
La -
La-bas -
Loin -
Loin la la-bas -
A peine -
Loin la la-bas a peine quoi -
Quoi -
Comment dire -
Vu tout ceci -
Tout ce ceci-ici -
Folie que de voir quoi -
Entrevoir -
Croire entrevoir -
Loin la la-bas a peine quoi -
Folie que d'y vouloir croire entrevoir quoi -
Quoi-
Comment dire-
Comment dire

Ennen en ymmärtänyt.
Nyt minä ymmärrän.

Kerron sinulle kaiken.
Koko tarinan.
Et kilahda.
Et huuda, et raivoa.
Olet vain hiljaa hetken.
"Minä tarvitsen aikaa."
Sen jälkeen ei mitään.

Minä halusin sanoa mitä minä tarvitsen.
Minä halusin sopertaa sinulle ne sanat.
"Tule kotiin. Minä tarvitsen sinua täällä."

Mutta minulla ei ollut oikeutta olla itsekäs ja vaatia mitään.
Nyt minä vain odotan.
Päivystän ja odotan.

Tule kotiin.

See everything and still absolutely nothing in her eyes

Haluan olla sellainen.
Impulsiivinen.
Ennalta-arvaamaton.
Jännittävä.
Salaperäinen.
Jokainen päivä kanssani olisi seikkailu.

En pidä siitä miten ihmiset lukevat minua kuin avointa kirjaa.
En pidä siitä miten helposti minua tulkitaan.
"The good are never easy, the easy are never good."

Mutta minä en ole elokuvien ja satujen salaperäinen sankaritar.
Minä en ole mysteeri kenellekkään.
En silkkiä, satiinia ja mystisiä suitsukkeita varjoissa.
Minä olen lasinen talo.
Ei yksityisyyttä, mitään ei voi jättää arvelujen varaan.

Tulkaa sisään.
Ovet ovat avoinna minun elämääni.
En minä osaa salata.
Kurkatkaa kaappiin, luurangot ovat siellä kaikkien niiden nähtävissä, jotka minun silmiini ovat edes kerran katsoneet.

On pakko jakaa tietoo et pääsee takaisin jaloilleen

Johtuuko kuumeesta vai mistä, mut vihdoinkin on saanu selvyyttä joihinkin asioihin.

Kaikkeen ei tarvitse olla vastausta.
Kaikkien vastausten ei tarvitse olla aina oikeita.

Vaikka ihminen ei itse ehdottaisikaan ajanviettoa, ei se tarkoita ettei hänellä olisi hauskaa jos toinen ehdottaa.

Vaikka joku ei soitakkaan tai puhu mitään, ei tarkoita ettei hän ajattelisi sinua.

Vaikka joku lähteekin, ei se tarkoita että hän on lopullisesti poissa tai ettei hän tule enää ikinä takaisin.
Vaikka joku jääkin, ei se tarkoita ettei hän haluaisi lähteä.

Mikään tai kukaan ei unohdu, vaikka miten yrittäisi sitä pakolla unohtaa.
Jotkut asiat eivät vain ikinä pyyhkiydy mielestä ja sydämestä.
Ne ovat muokanneet elämää lähtemättömästi.
Minä olen vihdoinkin sen tajunnut.
Ja sen, että se on ihan ok.

On ihan ok, että se pysyy mielessä mutta silti pois elämästä.
Minä en vieläkään ole kuollut.
Minun maailmani pyörii edelleen vaikkette te siihen enää haluakaan.

Voi äiti kun tietäsit

 wuhuuu, tällänen postaus on ollu työn alla jo pitemmän aikaa ja sain vihdoinkin aikaiseksi tämän julkaistakkin. Homman nimi on paljastaa faktoi itestä, miten randomei tahansa. Ja varsinkin näit randomei löytyy. Varautukaa maratonipostaukseen.

1.Kun katon jotai ohjelmaa, kopioin siinä näkyvien ihmisten ilmeit. Esim. jos vaik katon huippista ja siin näytetään niit kuvattui kuvii, niin kopioin sen tyypin ilmettä ja iha alitajusesti:D:D


2.Oon mainosten orja, varsinkin ripsiväri, hiusväri, hiuslakka ja meikkivoide/puuteri. Mulle voi syöttää iha mitä tahansa fuulaa, tää täti ostaa kyllä jos näyttää houkuttelevalta.

3.Oon nyt työstäny, ööööhh, ehkä nelisen vuotta nyt Alicia Keysin biisii Fallin', mut en silti oo vielä päässy ekast kertsist eteenpäi.

4. Oon ns luonnollinen flirtti. Se tulee ihan luonnostaan ihmisille puhuessa, ja siitä on syntyny niin monta väärinkäsitystä että en ees jaksa muistaa enää.:D:'D

5. En osaa niistää. Siis ihan oikeesti,  en vaa osaa niistää sillee nenäliinaan.  Ikää 18 v täs moi! :-----D

6. Pelkään hämähäkkei, korkeit paikkoi, ampiaisii (joskus lensi korvaa ), merta, muurahaisii, PELLEI ja mikä oudointa: pelkään sitä et mun pää on ylösalasin. Jos näin käy niin täys paniikki on valmis. Ainii, ja sit pelkään kans veren hajuu.

7. En oo ikinä murtanu tai katkassu luita.

8. Oon riippuvainen huulirasvasta, tulee turvaton olo jos ei oo sitä mukana.

9. Mulla on pakkomielle olla aina ajoissa. Koulussa on pakko olla viimeistää varttii ennen ku tunti alkaa, muute alkaa ahistaa. Tää pätee myöski harrastuksiin ja hermot palaa joskus jos vaikka joku on tapaamisest tai jostai VIISIKIN minuuttii myöhäs....:D:D

10. Stressaan tosi paljon kaikesta, ihmiset ei ymmärrä jos vaikka kehittelen kriisin jostai iha näennäisesti pienestä asiasta. Se vaa on mun tapa.

11. Intuitiolla on mulle tosi suuri merkitys. Jos mulla on joku fiilis jostain asiasta tai ihmisestä, mä melkee aina luotan siihen. Teen myös aika paljo omia johtopäätelmiä, ja esim tällä yhdellä herra rautanaisella oli tapana nauraa niille aina räkäsesti ku kuulemma päättelin ihan omiani:D

12. Kyllästyn mun tukkaan iha kauhee helposti. Nytki on tää punane tukka pitäs saaha taas äkkii vaihtoo. En vaa tiiä minkä väriseks vois enää värjätä ku kaikki nää värit on vähä niiko käyty läpi:D

13. Tykkään tosi paljo kaikist testeist. Olipa se ammatinvalintaa, persoonallisuustestii tai testaa sisäisen retiisisi taso, tää täti tekee !

14. Mulla on yllättävän hyvä hajuaisti, ja yhdistän hajuja aika outoihinki juttuihin. Mm. sellasia kommentteja on tullu sanottua kun "täällä tuoksuu sairaalalle" tai "tää tuoksuu ihan ummehtuneelle bisselle". Ainiin, ja mun kuviksen kirja tuoksui ihan asterix-sarjiskirjoille.

15. Mun aivojen ja suun välillä harvoin on minkäänlaista filtterii. Mun suusta voi kuulla melkeenpä mitä vaan ja läheiset ihmiset on jo tottunu siihen. Myöskin jos vaikka tunnilla on hiljasta, voin vaikka puhjeta yhtäkkiä laulamaan vili vilperiä.

16. Oon tosi kilpailuhenkinen. Täytys aina voittaa tai ainaki olla muita parempi. Varsinkin nyt lukiossa se on korostunu ja ihan pakko olla hyvä mut se on vaa paljo vaikeempaa eli yritys on hullun kovaa.

17. En yhtää tykkää sellasest 'katellaan mitä tapahtuu'- asenteest, vaikka käytänki nykyää paljo tota fraasia. Mun pitää vaa saaha tietää aina missä mennään. Epätietoisuus ei tosiaan oo mun juttu.

18. Mä en mene lääkäriin, en omasta tahdosta. Yleesä ihmisten pitää raahata mut sinne, muuten en menis.

19. Muistan kaikkee sellast nippelitietoo helposti. Esim muistan vieläkin ysiluokan yhteiskuntaopin kirjassa olevan aukeaman missä puhuttiin huumepoliisista. Sivulla oli kuva huumekoirasta. Muistan vieläkin sen piskin nimen mut sivulla olevasta tekstistä ei mitään tietoo. En saanu kokeessa plussaa koiran nimen kertomisesta, kokeilin)::

20. En kestä sitä et jokin loppuu. Oli se sitten telkkarisarja, jokin tietty aikakausi tai ihmissuhde, mulle on tosi vaikeeta päästää irti ja jatkaa. En yleensä tykkää siitä et asiat muuttuu.

21. Mulla on aina ollu usein päänsärkyy mut nyt noin vuoden ajan se on ollu melkein koko ajan jatkuvaa ja argh. Tosin joskus vaa oon niin tottunu siihen et en ees huomaa sitä pariin päivään. Ja ei, en mee lääkäriin kuten on todettu kohdassa 18.

22. Edellisestä kohdasta huolimatta oon varsinainen miss herkkäperse. Vaikka sitä ei ehk uskois ku kattoo mun arpii, haavoi yms mut näin on.

23. Muistan hyvin ihmisten synttärit mut lärvikirjan takia musta on tullu laiskempi niitten kaa ku sielt on niin kätsä tsekkaa ain ihmisten syndet.

24. Huomasin just, et mun soittolistassa on ainakin kuus biisii, jonka nimessä esiintyy sana 'breathe' jossain muodossa.

25. Mulla on menossa aikamoinen fiksaatio syaaninvihreeseen. Se vaa sopii mun tukan kanssa mun mielest ja tykkään siit kauheesti. Turkoosi on kans tosi jees.

26. En voi laittaa herätyskelloo soimaan tasaluvulle kuten esim 8.00 tai 6.20, mä laitan aina 6.32, 7.17 jne.

27. Rakastan kirjakauppoja. Siellä tulee aina niin sellanen viisas ja elävä olo. Ja niitä kirjoja on niin kiva selailla ja kirjojen tuoksu on ihana, hih(---8

28. Jos pelaan esim puhelimella pasianssii ja siin on ns 'alotuspöydällä' on melkee pelkästään punasia tai pelkästään mustia nii alkaa ahistaa ja tulee toivoton olo:D

29. Mun nivelet on aika löysät. Aina jos vähä aikaa istuu ja sit vaihtaa asentoo niin polvet sanoo KRUTS. Myös selkä rusahtelee mukavasti. Kaverit aluks aina friikahtaa mut nyt kun esim luokassa kuuluu rusahdus ni ihmiset on sillee "jaha E taas vaihtaa istuma-asentoo tai verryttelee!" :'--D Tää on muuten erittäin huvitustaherättävää kokeissa täydellisessä hiljaisuudessa.

30. Tykkään tehdä listoja ja suunnitelmia.

31 . Inhoon x-hymiöitä esim. XD, xD ja (x aika lailla sydämeni pohjasta, luultavasti koska joskus pentuna käytin niitä enemmän kun laki sallii. Hrrrr.

32. Oon halunnu isoveljen niin pitkään kun muistan mut se ny on myöhäistä): ei sillä isosiskoki on aaaaaaaivan ihana mut tyylii kaikilla mun kavereilla on joko iso- tai pikkuveliä ja mulla on aina sellanen olo et oon jääny jostain paitsi.

33. Osaan tosi harvoin olla pitkävihainen ja se ärsyttää joskus. Mut sillon kun mut suututtaa ihan TOSISSAAN ja verisesti niin sillon osaan. Pisin vihanpito on ollu ny käynnis kaks vuotta ja mulla ei oo aikomustakaan antaa kyseisille ihmisille sitä tyydytystä et antaisin periksi.

34. Oon tosi huono tekeen päätöksii. Seilaan vaa edestakasin kun en osaa päättää mitään liian pysyvää.

35. Palelen nykyään tosi helposti. Kesälläki saatan nukkuu villasukat jalassa ja normilause onki kaveripiiris et 'hui hemmetti miten kylmät kädet sulla on taas!' ei maha mitää, palan säästöliekillä, sniff.

36. Pystyn nukkuun julkisilla paikoilla ja tää herättää aina ihmetystä ja ihailua ihmisten keskuudessa. Tästä taidosta on ollu apua vapareilla ku on väsyttäny. Mut sit aina vituttaa herätä.

37. Puhun yleesä kauhee nopeesti ja sit meen tosi paljo sanoissa sekasin. Mun pitää saaha asia kerrottuu, muuten se sit vaa unohtuu.

38. Oon saanu perintönä lurppaluomet. Vituttaa ku mulla on niin lyhyet ripset ni sit pitää laittaa kauheesti ripsivärii et ne ei jäis iha mun luomien alle):::

39. Oon päättäny et en lähe lukiosta ennen ku oon saanu ällän enkusta. Ois kyl kiva!(----:

40. Koen paljon deja-vu -hetkiä, mikä on aika jännää mutta myös erittäin hämmentävää:D

41. Nään myös aika paljon unia joissa esiintyy mulle tuttuja ihmisiä ja tuttuja paikkoja. Välillä pitää aina oikee miettii et onko joku muisto oikee vai onks se tullu unesta.

42. Tässä lukiossa ollessa oon laiskistunu hirveesti päässälaskemisen suhteen. Laskin on vaa niiiiiiiiiiiiin kätsä! Täs vähä aikaa sitte matikantunnilla aloin laskee laskimella paljonko on 5/100. Alko jo vähä hävettää...:Dd

43. Kuuntelen nykyään koeviikolla kokeisiin lukiessa kauheen paljo kantrimusiikkia. Älkää kysykö, en todellakaan tiedä miks:D

44. En siedä selityksiä. Jos mokasi niin sit mokasi. Anteeksipyyntö on sata kertaa parempi, selittely vaan vituttaa.

45.En tykkää yhtään puhuu puhelimessa, varsinkaan vähänkään tuntemattomien kanssa. Perhe ja lähimmät kaverit menee mut sit on jo vähä yääääähh.

Nobody told me it would feel like this

Vaikka loma, meno ei hidastu vaan pikemminkin on laitettu isompaa vaihdetta päälle.
Tätä päivää lukuunottamatta on tainnu olla vaan yks päivä, jolloin oisin ollu vaan koko päivän himassa.

Kesäpäiviin on mahtunut mm. auringonpalvontaa, autokoulun kakkosvaihetta, ystävien kanssa ajanviettoa, ajelua ihanaisella romuooppelilla, Ässän kanssa hengausta ja eilen olinkin sit kaupungis hänen kanssaan yötä.
Ehkä tätä riekkumista ois kannattanu rajoittaa, sillä viime yön aikana puski sellasen kuumeen ja räkätaudin että.
Noh, nyt onkin ehkä aikaa sairastella, sillä kesäleskeydyn muutaman päivän päästä kuukauden ajaksi. En tiiä vielä miten suhtautua.
Ehkä se vaan vahvistaa kaikkea.

Tai sitten ei- who knows. Iksu tulee kyl luultavimmin silti.
Kyseisenä odotusaikana suunnitelmissa ois kuitenkin alkaa lukea niihin "kaukana" häämöttäviin ylioppilaskirjoituksiin, mut jotenkin en usko:D Tarkoitus olisi myös käydä kurkkaamassa heinäkuussa stadin meno ja siskoa moikata, mut no money no honey, ellen sitten saa jostain ison perinnön tai voita lotossa. Yo- kirjotusmaksukin pitäis maksaa, se tekeekin sit budjettiin sellasen kaheksankympin loven. On se lukio niin kiva joo, parasta ois sit kerralla tulla niitä älliä ettei tartteis itteesä ihan kipeeks maksaa:D

Että tällästä.
Ps. täällä sataa hulluna rakeita.
Kesäkuun loppupuolella.
Anteeksi mut mitvit.

 

 

Your voice was the soundtrack of my summer

Viime viikko ja tämä nykyinenkin on menny toooooosi nopeesti.
Sen kunniaks siis kuvina viikon saldo koska aivot tohjona:D

Kaikenmoisia kofeiinia tai muuta piristäviä aineita sisältäviä juttuja on tullut naamaan huidottu, koeviikko nääs on menossa. Ei hirveesti oo tullu luettuu...

 

 

                                         

... ja tässäpä se syy sitten(:
Aurinko, valo, lämpö ja Ässä on aika hyvä yhdistelmä jos miulta kysytään ♥
Tästä vois olla jopa tulossa aikasen ihana kesä.

Voi itkeä myös onnesta

... Mitenkäs tässä nyt näin pääsi käymään.

♥

Viimein on ilmassa parempaa aikaa

Nämä päivät on olleet kuin taikaa.
Hän on näyttänyt minulle taas miten hengittää, miten nauttia.
Vaniljapoika.
Hänen tuoksunsa rauhoittaa ja tuo mieleen kesän, jäätelön, lämmön.
Poika on niin lämmin.
Hänen vieressään minunkin kylmät käteni lämpenevät.
Painan pääni hänen rintaansa vasten.
Tässä on hyvä.
Tässä on lämmin.
Sydämensä syke rauhoittaa.
Alkaa sataa.
Suljen vain silmäni ja kuuntelen hänen puhettaan ja hengitän hänen vaniljaista tuoksuaan.
Tässä on hyvä.
Tässä on lämmin.
Tässä minun kuuluu nyt olla.

When will I begin to breathe again?

Mistä tietää että kesä on lähellä?
Auringosta?
Lämmöstä?
Muuttolintujen paluusta?
Ei, vaan hermojen ylikuormittumisesta.
Kevät on aina aika helvetin kiireistä ja tämä vuosi ei missään nimessä ole poikkeus.
Moni deadline häämöttää uhkaavasti.
Ensi maanantaille pitäis mm. saada aikaseksi ussan esseetä,ruotsin ainetta, äikän tekstitaidon vastausta, puolikas ranskan oppikirja tehtävineen ja siihen päälle vielä sellaset nelisen ainetta.
Puuuuuhhhh.
Mainitsinko jo, että koeviikko alkaa ensi viikolla ja allekirjoittanut on jo ihan finito ja vähän ylikin?
Lohduttavaa olkapäätä tarjoavat ystävät saa ilmoittautua.
Jos sellaisia enää minulla on.

I know you're there but I can't see you anymore

Vähä vähältä sinä alat haihtua.
Pienet asiat unohtuvat ensin.
Minkäväriset sinun silmäsi olivatkaan?
Millä tavalla sinä puhuitkaan minulle?
Miltä se tuntuikaan kun sinä katsoit minua silmiin?

Yritän pitää kynsin ja hampain kiinni sinun muistostasi.
Meidän muistoistamme.
Minä en halua unohtaa.
Sinä olit osa minua monta vuotta.
Sinä olit minulle tärkeä.

Pinnistellen muistan joitan yksityiskohtia.
Silti sinun kulkiessasi käytävillä ohi näytät melkein kuin muukalaiselta.
En ajattele sinua tiedostamatta enää niin paljon.
Ajattelen silloin kun laitan itseni ajattelemaan.

Onko se niin kun olen pelännyt?
Onko tämä merkki siitä, että minun kannattaisikin vain unohtaa?
Kertooko tämä siitä, että haava on jo melkein parantunut?

Tarkoittaako tämä nyt sitä, etten minä tarvitsekaan sinua enää elämääni?

Sinä olet minä, enemmän kuin kukaan

Tämä on taas niitä päiviä.
Niitä päiviä jonka jälkeen vatsanpohjassa kipristelee ihanasti.
Niitä päiviä jonka jälkeen uskoa riittää taas vähän enemmän.
Tämä on hyvä päivä.
Ja siitä on yhtä kiittäminen.

On melkein naurettavaa miten vähän minun täytyy sanoa että ymmärrät mitä tarkoitan.
On melkein epäuskottavaa miten sinun kanssasi ei tule ikinä tylsän tavallista hetkeä.
Arkijutut sinä osaat olemuksellasi saada juhlavaksi ja erilaiseksi.

Aamulla kahvilla huokaisen syvään.
"Mikä sulla on?"
"Väsyttää ihan kauheesti."
Painan pääni olkapäätäsi vasten.
"Onko nyt parempi?"
Nyökkään.
Nojaat pääsi minua vasten.
"Nukutaan vaan koko porukka."

Illalla kotiin ajaessa olen hiljaa ja kuuntelen taas miten te juttelette etupenkillä.
Katsot peilistä minuun.
"Muistatsä miten me oltiin täällä viime vuonna?"
Minä muistan.
Hymyilen.
"Joka vuosi suoritus vain paranee."
Naurat.
"Jokin päivä me ollaan vielä huipulla ja aurinkokin paistaa!"

Miten minä olen voinut unohtaa tämän?
Kaiken tämän draaman keskellä olen onnistunut unohtamaan:
Kaikkien ihmisten kanssa sitä draamaa vain ei tarvitse kestää.
Joidenkin kanssa oleminen vain on suunnilleen yhtä helppoa kuin hengittäminen.
Ja sinä olet yksi niistä.
Sinä.
Sinun silmäsi, hupsut ilmeesi,tarttuva naurusi.
Kykysi olla sekä vakava että höyhenenkevyt.
Kykysi olla kaikki mitä minä olen tarvinnut vaikken sitä ennen ole tietänytkään.
Sinä.
Minä en unohda sinua enää.
En anna sinun hukkua minkään turhan säädön alle.
Sinä et ole koskaan pettänyt.
Sinä et ole koskaan lähtenyt.
Sinä olet vain siinä.
Sinä vain olet sinä, parhaalla mahdollisella tavalla.

Minä en unohda sitä enää uudestaan.

Always on my mind

Vähän erikoisempi vappen oli tänä vuonna.
Aatto meni vähä tylsästi ja selvänä, plah.
Vappupäivänä sit heti aamusta mutsi käski meneen mummii tarkkaileen kun se oli pyörtyny.
Siinä sit tilanne paheni ja piti ambulanssi soittaa.
Ehkä yks pelottavimmista hetkistä tähän asti.
Alle viikko.
Alle viikon minä odotan.
Sen päivän minä odotan.
Jos sinusta ei silloin kuulu, on peli menetetty.
Jos sinusta ei silloin kuulu, minä hävitän jokaisen muiston, painan pois mielestäni sinut enkä mainitse sinun nimeäsi enää.

Stop pressuring me

Rento sunnuntaipäivä.

 

 

 

We might as well be strangers

Se tunne.
Se tunne joka sinusta heijastuu.
Sinä elät elämäsi huippuaikaa.
Minä olin ja olisin vain esteenä tiellä.
Minulla oli jollain aikaa niin tarkka suunnitelma.
Minä tiesin mihin tähdätä, tiesin mikä on tärkeää.
Aivan kuin olisit vienyt sen tiedon mukanasi.
Mikään ei ole enää niin varmaa.
Minä en ole enää varma mitä minä haluan.
Ainut asia mistä tunnen olevani varma.
Minä haluan takaisin sinun elämääsi.
Minä haluan jakaa sinun huippuaikasi ilon.
Mutta entä jos kaikki tuo ilo johtuu siitä etten minä enää OLE sinun elämässäsi?
Saako se sinut noin loistamaan?
Saako se sinut vielä kauniimmaksi kuin ennen?
Ohitan sinut käytävässä.
Yritän katsoa sinua silmiin mutta sinulla ei ole halua katsoa minuunpäin.
Vilkaisen vielä jälkeesi.
Törmään ihmiseen edessäni.
Mutta minä en kompastunut tuijottaessani menneisyyteni perään.
Huokaisin vain syvään sinun kävellessäsi pois minun näkökentästäni.

The only thing that's real

Taas sitä vaan tässä tilanteessa ollaan.
Yöt menee ajatellessa.
Unetonta unta toivoessa.
Painajaisiin heräillen.
Odottaen aurinkoa ja aamua.
Tai no, jotain valoa edes.
Päivät taas menee kuin unessa.
Ne on tulleet takaisin.
Tuntuu kuin katselisi vain vierestä jotain minun kaltaistani.
Silmäpussit.
Väsyneet silmät.
Puhuu mitä sylki suuhun tuo.
Itkun partaalla hetkittäin.
Onko se minä vai joku muu?
Haluan todellisuudesta kiinni.
Päivät lipuu ohi eikä niistä jää mitään muistikuvaa.
Kaikki päivät tuntuvat, kuulostavat, näyttävät samalta.
Se on ihan kuin unessa.
Milli milliltä, vajoan vähän kauemmaksi pinnasta.
Kuin halvaantuneena.

I didn't know it at fifteen

Ohjenuoria 2-3 vuotta nuoremmalle itselle.

Hengitä.
Älä blokkaa pahoja ajatuksia.
Käsittele ne mutta älä jää vatvomaan- muuten ne syövät sisältäpäin vielä monia vuosia eteenpäin.

Tartu kiinni siihen musiikkiin.
Se on sinun pelastusveneesi.
Taistele motivaatio-ongelmien yli.
Se kannattaa, usko pois.

Älä anna sen koomatilan vallita.
Joinain päivinä kyllä, mutta sille ei saa antaa kuristusotetta.
Äläkä myöskään pakkomielteile sen urheilun kanssa.
Sen pitäisi kuulemma olla nautittava eikä hampaat irvessä suoritettava juttu.

Katso syvälle sinne peiliin.
Katso tarkkaan.
Sieltä katsoo takaisin ihan nätti tyttö.
Ainut laatuaan.
Haluatko sä oikeasti satuttaa itseäsi ja ihoasi vain koska et juuri nyt sitä kauneutta tunnu löytävän?

Niin, kyllä.
Minä tiedän.
Poika on ihana.
Kaikkea mitä sinä olet toivonut.
Nauti siitä tunteesta äläkä ala stressaamaan niin kuin aina.
Mutta muista, että sekin on yhtä nuori kuin sinäkin, vaikka onkin vanha ja vakaa sielu.
Ota rauhallisesti ja ole oma itsesi, niin saat seurata miten se kasvaa vielä uskomattomammaksi miehen aluksi.
Mutta ymmärrä, että jonain päivänä se ei välttämättä enää halua sinua elämäänsä.
Etkä sinä kuole siihen.
Ole kiitollinen siitä mitä sinä olet siltä saanut.
Se tulee saamaan sinun sydämestäsi pysyvän paikan ja olemaan kaikkien tulevien vertailukohde.
Mutta osta itse se kaktus ellei sitä kahdeksaantoista ikävuoteen mennessä kuulu, sen avulla olet askeleen lähempänä itsenäisyyttä.

Älä kuuntele niitä.
Mutta älä myöskään jää ovimatoksi.
Sinä et ole läheskään niin heikko kun luulet.
Sinä kestät kyllä niiden iskut.
Keskitytään me vaan niihin, jotka on meidän ajatustemme arvoisia.
Sinä annat niiden voittaa, jos sinä nyt hajoat palasiksi.
Tämä ei kerro sinun arvostasi mitään.
Älä edes leikittele noilla ajatuksilla.
Sinä et halua oikeasti tehdä mitään noin peruuttamatonta.

Älä ole noin helvetin kateellinen muille.
Sinä olet lahjakkaampi ja onnekkaampi kun uskotkaan.
Parin vuoden päästä sinulle vielä selviää, että sinuakin kadehditaan.
Sinun ei tarvitse olla kateellinen.
Keskitytään me vaan omaan suoritukseen.

Älä itke niiden perään jotka lähtevät.
Itke ja naura niiden kanssa jotka tulivat eivätkä lähteneet, olit sitten kuinka mahdoton tahansa.
Niistä sinä haluat välittää.
Niistä sinun täytyy uskaltaa välittää.
Eivät sinua kaikki hylkää.
Sinä kyllä osaat päätellä, ketä ne ovat.

Voi sinua kultapieni.
Sinä olet vielä niin nuori, vaikka kaiken koetun jälkeen olo saattaa tuntua satavuotiaalta.
Sinulla on nuoruuden mukana lupa olla hullu, holtiton ja huoleton.
Kaiken ei tarvitse olla niin helvetin vakavaa ja vaikeaa.
Itke.
Naura.
Repäise.
Kokeile eri juttuja.
Virheitä saa ja pitää tehdä.
Ota kaikki tästä ajasta irti äläkä eristäydy.
Kukaan ei vanhainkodissa muista niitä öitä, jolloin nukkui kunnon yöunet.

Jos mikään muu ei tunnu auttavan, muista että sinä olet siinä ja hengität.
Jos se ei ole hymyn arvoista, niin minä en tiedä mikä on.
Sinusta tulee kyllä hyvä ihminen.
Sitä on turha murehtia.
Ja vaikkei näitä ohjenuoria noudatettaisikaan, sinä selviydyt ja vaan jatkat eteenpäin.

 

 

Every now and then I get a little terrified and then I see the look in your eyes

Eilen oli se pelätty päivä.
Jonka tiesin joskus tulevan mutta toivoin aina toisin.
Sen laulun minä omistin tietoisesti mielessäni sinulle.
Sinä varmaan tiesit.
Ne olivat elämäni oudoimmat ja hermoja raastavimmat kolme minuuttia.
Minä kieltäydyin irrottamasta katsettani sinusta koko aikana.
Minä tiesin että tällä tavalla minä saisin selvyyden.
Ja nyt oli aika vihdoin tietää.
Laulun loputtua vatsalta putosi hetkeksi pohja pois.
Katsoin sinuun vielä kerran.
Sinun silmistäsi sen näki.
Sinä et tule enää takaisin.

It's been seven hours and fifteen days

Tää pääsiäinen on ollut mielenkiintoinen.
Ensinnäkin tässä on oltu kuumeessa.
Toisekseen koeviikko on ollut päällä.

Mut niitä seikkoja ei ole paljon otettu huomioon.

Perjantaina ol(ti)in rairai ja mukamas yritin unohtaa kaiken.
Tämähän ei tietenkään onnistunut.

Lauantaina sit piti lähtee heti aamusta jonnekkin jenssin tietämille keikalle.
Jotenkin motivaatio siihenkin hommaan oli ihan nollassa.
Kotimatkalla vain istuin takapenkillä kun jätkät kuunteli musaa täysillä ja kyseli toisiltaan mitä mieltä olivat koko reissusta.
Minuun ei vaivattu mitään energiaa.
Ainut juttu siis mikä käteen jäi kyseisestä reissusta on pari elämää suurempaa mustelmaa selässä ja jaloissa sekä kuhmu päässä mukavan kivun kera.
Liukastuin siis ja löin pään ihan kunnolla maahan.

Jotain on ehkä tapahtumassa.
Lopputulos antaa ilmeisesti odottaa itseään pidemmän kaavan kautta.
Itsepähän sanoin että kun vaan ehit.
Jotenkin en jaksa innostua.

Tipun vaan sitten korkeammalta.

Tahtoisin näyttää sulle auringon

Aurinko paistaa.
Mutta minulla on kylmä.
Kylmät sormet, kylmät varpaat.
Kädet tärisee.
Valo sattuu silmiin.

Odotus ja epätietoisuus kalvaa.
En halua ajatella sinua ja kasvojasi.
Niitä silmiä joista näkee kaiken muttei silti mitään.
Niitä jotka eivät enää edes katso minua.
Kelpaisinko minä sinulle nyt, kun olet saanut vähän aikaa ajatella?
Pääsisinkö minä sittenkin ehdonalaiseen?

Tämä aika on aina minulle vaikeaa.
Miksi kaikki lähtevät aina keväällä?
Miksi tämä aika tehdään joka vuosi näin vaikeaksi?
Miksi kaikki häviävät juuri kun ihmisiä tarvitsisin kaikkein eniten?
Enkö minä ole teidän arvoinen?
Miksi aina tähän aikaan?
Miksei tälläinen tapahdu kesäisin jolloin auringon lämpö riittäisi pitämään minut kasassa?
Tai talvella jolloin pahat jutut voisi jättää pakkaseen pimeään?

Tuntuu niinkuin jokin söisi sisältäpäin.
Joka vuosi ontto tunne lisääntyy vähä vähältä.
Ja silti olo muuttuu vaan raskaammaksi.

Ei sillä että haluaisin kuolla ja hävitä pois.


Muttei se tunnu isolta häviöltäkään.

Kolme pientä sanaa

Hymyilen muiden naureskellessa kahvikupit käsissään.
Olen sisällä teidän kuplassanne, mutten silti aivan täysin.
Minä katsahdan sinuun.
Sinusta näkee että sinä tiedät jonkin olevan ajatuksissani.

Autossa radion pauhatessa minä kerron sinulle.
"Minulla on niin yksinäinen olo. Minä en kuulu."
"Sinäkö muka?"

Sinä tiedät melkein aina.
Tunnistat jonkin yksittäisen ilmeen tai kaukaisen katseen.
Sinä tiedät mutta et koskaan kysy.
Sinun keinosi on saada minut nauramaan.
Ja siinä sinä olet hyvä.
Olet saanut minut nauramaan silloinkin kun olen luullut etten enää kykenisi.

Mutta tänä iltana minä halusin sinun kysyvän.
Katsovan syvälle silmiin ja vaativan  totuutta.
Minä halusin sinun ottavan syliin, olevan vain siinä, hiljaa ja turvallisesti, ilman naurua.
Kertovan ettet sinä lähtisi kuten liian moni muu.
Kertovan että sinä haluat tietää, että haluat olla siinä ilman mitään pakotteita.

Pihassa käännän katseeni ikkunasta sinuun.
Katson syvälle silmiin ja sanon ne kolme pientä sanaa.
Tänään minun on ne sanottava.
"Onneksi sinä olet."

"Mun pitää nyt mennä, lupasin mennä muiden kanssa kaljalle."

Niin.
Ainakin minä kerroin.
Ainakin sinä nyt tiedät.
Tai ehkä sinä jo tiesit.
Ehkä sinä sittenkin olet jo lukenut sen minun silmistäni.
Nyt on sinun sanojesi vuoro.

A little drunk on you and the summertime

Aina tähän aikaan vuodesta se iskee.
Kesäikävä.
Tämä postaus onkin omistettu kesäfiilistelylle ja jutuille mitä on ikävä kesässä !

Nilkkasukat on mulle kesän merkki. En tiiä mistä se johtuu, niitähän vois käyttää halutessaan ympäri vuoden. Mut mulle ne on vaan niin selvä kesäjuttu, varsinkin valkoset nilkkasukat+ rusketus= ♥

 

 

Kesävaatteet on myös niin rakkautta. Aurinkolasit, ballerinat/tennarit, topit, shortsit...
Tämän kesän missiona onkin löytää täydelliset farkkushortsit.

Tästä päästäänkin seuraavaan kohtaan...

 

 

 

..... haluun nimittäin kukkamekon. Kyllä, kukkamekon, ja ei, ei ole kaikkia lääkkeitä otettu. Joskus vannoin että en tähän kukkamekkoklubiin ikinä liittyis, mutta kuinkas sattuikaan, tänä kesänä pitää ilmeisesti vähän nöyrtyä ja marssia kauppaan se mekko ostamaan. Tai Zalandosta. Se on mulle tosi paha paikka. Kukkaroa alkaa ahdistamaan jo siellä käynti:D

 

 

Viime kesänä tuli ajeltuu aika paljon poikien kaa kesäöisin, keikkamatkaa ja ihan muutenkin.
Se oli ehkä ihaninta.

Tänä kesänä allekirjoittanut taitaa päästä itse rattiin jos kaikki menis suunnitelman mukaan!(:
Kuka lähtis mun kyytiin, mun kanssa, seikkailemaan kohti tuntematonta joku kesäilta, anyone?

 

 

Kesällä ruoka maistuu pitkän talven paastoamisen jälkeen (ihan niinkun muumit, nih!)
Grilliruoka varsinkin on mun suuri heikkous.

 

 

Myös jäätelötuotteet maistuu helteellä (ja vähän kylmemmälläkin säällä....)
Jäätelöllä itessään on vähän äklöttävä vaikutus, eli suosin yleensä mehujäitä, namnam !

 

 

 

Ikävä on myös rantapäiviä, aurinkoa, hyvää seuraa ja täydellistä rentoutumista.
Muutamaan otteeseen oonkin jo kavereille ehdottanut, et eiköhän oteta vähän varaslähtöö ja suunnata biitsille.
Jostain syystä tätä ehdotusta ei hirveesti olla kannatettu.

 

Kesässä ihanaa on myös rusketus. Oli se sitten miten epäterveellistä tahansa, tämä täti lojuu käristymässä auringossa heti keväästä lähtien.
Rusketusrajat on myös kivoja mun mielest.

 

 

 

 

Perinnöllinen eräjormuus ja erakkorapuus alkaa jo suonissa virrata ja veri vetää mökille.
Yksi ihanimmista jutuista kesässä on oma kesämökki ja saari, laiturin nokassa auringonotto ja lehtien lukeminen, auringonlaskun katselu rantakallioilla ihanan siskon ja koko pikkuserkus-köörin kanssa, öiset uistelureissut ja aamuinen soutuvenereissu peilityynellä järvellä.

Tänä kesänä lehdet taitaakin vaihtua oppikirjoihin, kun enkkua ja luultavasti ruotsia täytyy tankata syksyn kirjoituksia varten.

 

Vastaleikatun ruohon tuoksu on jotenkin niin ihanaa.

Itseasiassa jo ruohonleikkurin äänestä tulee kesäfiilis.
Tämähän ei tarkoita että itse askaretta rakastaisin, mutta vierestä kyllä mielellään kuuntelen- ja ilmeisesti myös haistelen:D

 

 

 

eh, jooooo. Tänä kesänä sit lähtee ihan luvan kanssa !

 

 

 

 

Kesällä vaihtuu myös kosmetiikka. Sotamaalaus keventyy reilusti, onneks, ja myös hajuvesi vaihtuu.
Luottomerkki kesästä on Moschinon Hippy Fizz, jota käytän vaan kesäisin ja silloinkin erityistapauksissa. Tämä kyseinen puteli on ostettu riparikesänä joensuusta, jolloin nyt muutenkin tuli kyseisessä kaupungissa hengattua...
Tästä tuoksusta tulee siis aina se kesä mieleen, enimmäkseen ne hyvät muistot(---:
Harmi vaan että se on ihan kohta loppu, enkä löydä sitä enää mistään kaupoista.

 

 

 

Musiikki tekee kesän.

Viime kesänä luukutettiin mm. kran turismoo, karri koiraa, jukka poikaa, simple plania  ja pakollista valvomon mikä kesä- biisiä, joka mulla on perinteenä kuunnella joka kesä päättäripäivänä, virittää kummasti tunnelmaan.
Saas nähä mitä tänä kesänä kuunnellaan !

 

 

Ai että, tämä ei kyllä hirveesti auttanut tätä mun kesäikävää.

Onneks enää pari kuukautta, ja kuuden viikon päästä tulis yks vuosi ja ryppykerros lisää!(--:

 

Ihana päivitellä vaihteeks jotain positiivista. 

 

 

 

If you can still remember, stop and think of me

Hengitä sisään.
Hengitä ulos.
Yritä nyt pysyä kasassa, helvetti.

Nyt se vasta alkaa iskeytyä tajuntaan.
Vaikka yritän torjua koko asiaa pois mielestä.
Vaikka miten yritän miettiä mitä tahansa muuta, se hiipii takaisin ja tuo mukanaan kaiken ahdistuksen.
Miten voi olla näin tyhjä olo.
Kliseisesti voi todeta että sydämessä on tyhjiö.

Hengitä sisään.
Hengitä ulos.
Sinä olet selvinnyt tästä ennenkin.

Nyt alkaa se hauska osio.
Jossittelu.
"Entä jos minä olisin käyttäytynyt paremmin?"
"Entä jos minä olisin vain pitänyt aina suuni kiinni?"
"Entä jos minä olisin muuttanut itseäni?"

Hengitä.
Hengitä.
Kokoa itsesi nyt kasaan.
Nyt.

Näinkö tämän pitikin mennä?
Että tämä oli vain väliaikaisratkaisu.
Ettei meidän ollutkaan tarkoitus kestää ja pysyä.
Että me molemmat vaan menemme eri suuntiin.
Että joskus, vuosien päästä, muistelen sinua.
Osaten vihdoinkin hymyillä asialle.
Että se ei koskisi enää.
Muistellen miten sinä autoit minut pystyyn niin monta kertaa kun kaaduin.
Pidit minut kasassa.
Ehkä vuodattaisin pari kyyneltä.
Sen jälkeen en muistaisi sinua ollenkaan.

Jos sen kuuluukin mennä näin,

niin miksi aina kun nään sinut tai ajattelen sinua, haluaisin vain käpertyä nurkkaan ja kuolla?

But it's killing me to see you go after all this time

Minä en halunnut että tähän oltaisiin tultu.
Olin reilun vuoden aikana tuudittautunut siihen uskoon, ettet sinä enää lähtisi.
Hölmönä ajatellen, että ehkä minä merkitsisin tällä kertaa jotain.
Mutta sitten sinä vain jätit ja lähdit.
Sinä lähdit taas.
Aivan kuten meillä ei olisi ikinä ollutkaan mitään ystävyyttä.
Niinkuin viime kerrallakin.

Miten sinä kehtasit?
Oliko kaikki nämä vuodet vain huijausta?
Että saisit nauraa minulle ja minun harhaluulolleni, että olisin tarpeeksi hyvä sinun ystäväksesi?
Oliko se kaikki vain jotain sairasta pilaa?

Tärkeiden ihmisten kohdalla et luovuta.
Se vain on niin.
Tärkeistä henkilöistä taistellaan tai ainakin edes pidetään kiinni.

Ja sinä olet ollut minulle tärkeä.
Ihan alusta alkaen.
Kaikki nämä vuodet vaikka välissä oli aika jolloin ei edes puhuttu.
Kaikki nämä vuodet minä olen pitänyt sinua arvossa.
Laitoin ensimmäisen lähdön erehtymisen piikkiin.
"Se meni vain massan mukana."
"Kyllä se omalla tavallaan välitti koko ajan."
Niin minä sinua selitin niille, jotka eivät ymmärtäneet miksi minä halusin sinut minun elämääni.
Mutta toinen kerta ei ole enää virhe.
Se on jo valinta.
Eikä kolmatta kertaa tule enää.
Minä tiedän sen.
Minä en osaa enää raahata sinua takaisin minun luokseni.
Eiköhän se ole tullut jo selväksi ettet sinä halua.

Kaikki tämä on luultavasti vain minun vikani.
Vahvinkaan ei minua kestä.
Sinäkään et pystynyt enää.
Vaikka sinä olit yksi niistä peruskallioista minun elämässäni.
Odotan vain koko ajan, että herään ja tämä on ollut vain jotain sairasta unta.

Neljä pitkää vuotta.
Senkin ajan jälkeen minulla olisi vielä niin paljon sanottavaa sinulle.
Vaikka minä jo sen tiivistinkin, niin hyvin kun osasin.
Ja sinä pystyit kuittaamaan kaiken sen yhdellä sanalla.
"Okei."
Eikö sinulla todellakaan ole muuta sanottavaa?
Voiko nämä vuodet kuitata noin helposti?
Tuosta noin vain, ja poissa muistista?

Niinkö vähän minä oikeasti merkitsin?
Miksi sinä edes vaivauduit ollenkaan ensinnäkään?
Olisit vain jättänyt minut omiin oloihini.
Et olisi koskaan katsonut, puhunut, uhrannut yhtäkään ajatusta minuun.
Olisit säästynyt niin suurelta vaivalta.
Sinun ei olisi tarvinnut teeskennellä välittäväsi koko tämän ajan.

Nyt sinä saat aloittaa puhtaalta pöydältä.
Olla kuin minua ei olisi ollenkaan.
Kulkea käytävillä kylmästi ohi, ilman tarvetta edes kääntyä katsomaan silmiin.
Nauttia elämästä ja unohtaa kaikki se paska mitä minä mitä ilmeisimmin toin sinun elämääsi.
Unohtaa minut kokonaan.

Unohtaa minut ja kaikki minun vikani.
Unohtaa meidän niinkutsuttu ystävyytemme.

Aivan kuten sinä luultavasti olit suunnitellut.

Let me love you

Minä olen tehnyt kaiken mitä olen luullut että minun täytyy.
Minä olen tehnyt kaikkeni.
Kaiken mahdollisen.
Ja silti minä olen samassa pisteessä.
Vaikka minä olen yrittänyt ymmärtää.
Purrut kieltä ja odottanut parempaa ajankohtaa.
Mutta sitä ei koskaan tunnu tulevan.

Kaikki minun näennäinen rohkeuteni rapistuu kasaan ja häviää sinun edessäsi.
Avaan suuni mutta sitten muistan miten viime kerralla kävi.
Ja sillä hetkellä kaikki mitä olin päättänyt sanoa katoaa mielestä.
Tarvittaisiin vain muutama pieni sana.
Muutama sekunti uskomatonta rohkeutta.
Muutama  muisto vähemmän menneisyydestä.

"Anna minun auttaa."
"Päästä minut lähemmäs."
"Etkö sinä vieläkään kaikkien näiden vuosien jälkeen nää?"
"Sinä olet minulle tärkeämpi kun uskotkaan."
"Sinä olet uskomaton ihminen."
"Vielä kaikkien näiden vuosienkin jälkeen. Vieläkin."

Vieläkin.
Ehkä aina.

Jos suuni pidän supussa, vitut, täytyy yrittää

Nyt ois sit vanhojentanssihulinat ohi !
Ihan huippuu oli, loistava porukka ja parikin oli hyvä.
Oisin voinu viel jatkaa tanssimista täl porukalla.
Onnellinen fiilis.
Näiden kuukausien aikana opin itestäni aika paljo, mm. nauramaan itelleni ja ymmärtämään että kaikki tässä maailmassa vaan ei tarttee olla niin helvetin vaikeeta ja vakavaa.
Lisäksi suhteet syventy niin monen ihmisen kanssa että hymyilyttää vaan(---:

Tässä pari kuvaa torstain ensiesiintymisestä !

 

 

 

se tunne kun kenkä on lähdössä jalasta... :D

 

faijan kanssa tanssahtelemassa:---)

 

afro circus !

 

barbie girls !

 

poijjat!(:

 

pari!<: p="">

 

koko lössi!

 

herra rautanaisen kanssa edustuskuvaa!(:

 

hymyilytti....

 

 

.... sit palattiin siihen normi-ilmeeseen:D

 

 

 

 

Perjantaina sit tanssahdeltin kouluilla ja illalla olikin vuorossa ne surullisenkuuluisat vanhojenjatkot !

Sielläkin oli huippuu!

...muistaakseni:D:D

Juteltiin monen ihmisten kanssa JA ! Sovin vihdoinkin yhden kaverin kaa jonka kanssa on välit menny poikki kasiluokalla.

Se oli hieno hetki.

 

Lauantaina sit pienessä darrassa lähin kantturoimaan ja kuten Samuli Putron sanoin, "Jos kanttori on humalassa, lehteriltä raikaa soitto vitun epävireinen".

Keikan hoidin kuitenkin loppuun.

Kohta pitäisi palata arkeen.

 

Mutta se arki vaikuttaa tämän kaiken jälkeen niin paljon paremmalta.

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

 

Soup of the day: tequila

Tollasilla fiiliksillä mentiin viime viikonloppu.

Aika hektistä on taas elämä ollu.

Silti jotenkin aina kun pitäis kauheesti tehdä jotain niin vaan halvaantuu ja loppujen lopuks ei teekkään yhtään mitään.

Vanhojentanssitkin lähestyy uhkaavasti ja paniikki sen myötä.

Lisäksi unet on taas jäänyt harvinaisen vähälle, eli koko ajan väsyttää.

Kerran oon jo kaatunut koulun portaissa maahan kun ei riittäny keskittyminen kävelyn kontrollointiin.

Tämän lisäksi kyljessä on ollu viikon ajan outo kipu.

Ihan kun joku yrittäis iskee puukkoa kylkiluitten väliin.

Et tälläsillä hilpeillä tunnelmilla on menty.

I think of you whenever life gets me down

vuoden 2013 ensimmäinen, woop woop !
Tämä vuosi on ollukkin tähän mennessä aika hulluu ja hullummaksi tulee vielä muuttumaan seuraavan kuukauden aikana. Esimerkkinä tästä ihanasta kiireestä tämän viikon ohjelma:

Maanantai

8-16 koulua
16-18 autokoulu (!!)
18- läksyt, sanariin luku, yhteiskuntaopin ryhmätyön viimeistelyy ja tulevan teoriatuntien matskujen opiskelua sekä juoksulenkki
nukkumaan joskus yhen aikaan

Tiistai

8-14 kouluu
14-16 vanhojentanssiharkat
16-18 autokoulun teorioita
18- läksyt, ruotsin aineen kirjotus, teorioitten luku, lenkki ja mantsan ryhmätyön tiivistelmän tekoa
nukkumaan taas joskus yhen aikaan

Keskiviikko

8-16 kouluu
16-18 autokoulua taas vaihteeks
18-n. 20 kaveria preppaamassa bilsan uusintakokeeseen
20- läksyt,mantsan ryhmätyö loppuun, etsi koekampaukseen esimerkkejä, kirjottele parit nuotit musalinjajuttuja varten. lenkki
nukkumaan joskus kahelta

Torstai

8-14 kouluu
14-16 vanhojentansseja varten koekampaus ja meikki
16-18.30 lukion musaesiintymisen kenraalien kenraalit
edessä vielä läksyjen tekoa, huomiselle laulutunneille stemmojen harjoittelua ja lenkillekkin ois pakko jaksaa raahautua

Perjantai

8-15 koulua
15-17.30 laulutunnit
illasta lenkkiä, suursiivousta luultavasti ja vaatekaappi pitäis järjestellä ja mummin katolta käydä lumet pudottelemassa

Lauantai

kymmeneks heti kirkolle keikan kenraaleihin jotka kestää luultavasti myöhään iltapäivään, ja sen jälkeen pitäis miettii vaatetusta seuraavalle päivälle ja järjestellä nuotit yms yms

Sunnuntai

aamulta heti kirkkoon keikalle, kahelta reenit ja illasta viel lenkki, rästissä olevat läksyt ynnä muuta ihanaa.

Että tälläistä tällä viikolla. Oon nukkunu viime aikoina ihan järkyttävän huonosti- ja sen näkee jo mun silmäpusseista. Kun yrittää sulkee silmät ja saada unta niin mieleen pullahtelee kauheesti asioita mitä pitää muistaa tehä tai ostaa tai ottaa jonnekkin mukaan. Huone on täynnä post-it lappuja, et en unohtais ihan kaikkea. Koko ajan hirveä hyperolo, ei osaa rauhoittua ja jatkuvasti pitää olla jotain tekemässä. Jos ei, niin sit ahistaa kun varmasti on unohtanut jonkun tärkeen jutun. Tästä tää tulee viel paheneen, koska kohta alkaa olla sillee et vanhojentanssiharkkojakin alkaa olla joka ilta ja siihen vielä kouluhommat ja autokoulu.

Tuntuu et veri pakenee päästä kun ei muista hengittää joinain päivinä.

Positiivisena juttuna tällä viikolla on ollut se, et sain sovittua tuon yhen herran kanssa asiat ja ei tarttee sitä ikävöidä enää. Siihen voi ehkä vähän tukeutua.

Muut ihmiset onkin ilmeisesti hävinneet kokonaan.