tiistai 28. toukokuuta 2013

Your voice was the soundtrack of my summer

Viime viikko ja tämä nykyinenkin on menny toooooosi nopeesti.
Sen kunniaks siis kuvina viikon saldo koska aivot tohjona:D


Kaikenmoisia kofeiinia tai muuta piristäviä aineita sisältäviä juttuja on tullut naamaan huidottu, koeviikko nääs on menossa. Ei hirveesti oo tullu luettuu...
 

 
                                         

... ja tässäpä se syy sitten(:
Aurinko, valo, lämpö ja Ässä on aika hyvä yhdistelmä jos miulta kysytään ♥
Tästä vois olla jopa tulossa aikasen ihana kesä.

maanantai 20. toukokuuta 2013

Voi itkeä myös onnesta

... Mitenkäs tässä nyt näin pääsi käymään.

lauantai 18. toukokuuta 2013

Viimein on ilmassa parempaa aikaa

Nämä päivät on olleet kuin taikaa.
Hän on näyttänyt minulle taas miten hengittää, miten nauttia.
Vaniljapoika.
Hänen tuoksunsa rauhoittaa ja tuo mieleen kesän, jäätelön, lämmön.
Poika on niin lämmin.
Hänen vieressään minunkin kylmät käteni lämpenevät.
Painan pääni hänen rintaansa vasten.
Tässä on hyvä.
Tässä on lämmin.
Sydämensä syke rauhoittaa.
Alkaa sataa.
Suljen vain silmäni ja kuuntelen hänen puhettaan ja hengitän hänen vaniljaista tuoksuaan.
Tässä on hyvä.
Tässä on lämmin.
Tässä minun kuuluu nyt olla.

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

When will I begin to breathe again?

Mistä tietää että kesä on lähellä?
Auringosta?
Lämmöstä?
Muuttolintujen paluusta?
Ei, vaan hermojen ylikuormittumisesta.
Kevät on aina aika helvetin kiireistä ja tämä vuosi ei missään nimessä ole poikkeus.
Moni deadline häämöttää uhkaavasti.
Ensi maanantaille pitäis mm. saada aikaseksi ussan esseetä,ruotsin ainetta, äikän tekstitaidon vastausta, puolikas ranskan oppikirja tehtävineen ja siihen päälle vielä sellaset nelisen ainetta.
Puuuuuhhhh.
Mainitsinko jo, että koeviikko alkaa ensi viikolla ja allekirjoittanut on jo ihan finito ja vähän ylikin?
Lohduttavaa olkapäätä tarjoavat ystävät saa ilmoittautua.
Jos sellaisia enää minulla on.

sunnuntai 5. toukokuuta 2013

I know you're there but I can't see you anymore

Vähä vähältä sinä alat haihtua.
Pienet asiat unohtuvat ensin.
Minkäväriset sinun silmäsi olivatkaan?
Millä tavalla sinä puhuitkaan minulle?
Miltä se tuntuikaan kun sinä katsoit minua silmiin?

Yritän pitää kynsin ja hampain kiinni sinun muistostasi.
Meidän muistoistamme.
Minä en halua unohtaa.
Sinä olit osa minua monta vuotta.
Sinä olit minulle tärkeä.

Pinnistellen muistan joitan yksityiskohtia.
Silti sinun kulkiessasi käytävillä ohi näytät melkein kuin muukalaiselta.
En ajattele sinua tiedostamatta enää niin paljon.
Ajattelen silloin kun laitan itseni ajattelemaan.

Onko se niin kun olen pelännyt?
Onko tämä merkki siitä, että minun kannattaisikin vain unohtaa?
Kertooko tämä siitä, että haava on jo melkein parantunut?

Tarkoittaako tämä nyt sitä, etten minä tarvitsekaan sinua enää elämääni?

lauantai 4. toukokuuta 2013

Sinä olet minä, enemmän kuin kukaan

Tämä on taas niitä päiviä.
Niitä päiviä jonka jälkeen vatsanpohjassa kipristelee ihanasti.
Niitä päiviä jonka jälkeen uskoa riittää taas vähän enemmän.
Tämä on hyvä päivä.
Ja siitä on yhtä kiittäminen.

On melkein naurettavaa miten vähän minun täytyy sanoa että ymmärrät mitä tarkoitan.
On melkein epäuskottavaa miten sinun kanssasi ei tule ikinä tylsän tavallista hetkeä.
Arkijutut sinä osaat olemuksellasi saada juhlavaksi ja erilaiseksi.

Aamulla kahvilla huokaisen syvään.
"Mikä sulla on?"
"Väsyttää ihan kauheesti."
Painan pääni olkapäätäsi vasten.
"Onko nyt parempi?"
Nyökkään.
Nojaat pääsi minua vasten.
"Nukutaan vaan koko porukka."

Illalla kotiin ajaessa olen hiljaa ja kuuntelen taas miten te juttelette etupenkillä.
Katsot peilistä minuun.
"Muistatsä miten me oltiin täällä viime vuonna?"
Minä muistan.
Hymyilen.
"Joka vuosi suoritus vain paranee."
Naurat.
"Jokin päivä me ollaan vielä huipulla ja aurinkokin paistaa!"

Miten minä olen voinut unohtaa tämän?
Kaiken tämän draaman keskellä olen onnistunut unohtamaan:
Kaikkien ihmisten kanssa sitä draamaa vain ei tarvitse kestää.
Joidenkin kanssa oleminen vain on suunnilleen yhtä helppoa kuin hengittäminen.

Ja sinä olet yksi niistä.
Sinä.
Sinun silmäsi, hupsut ilmeesi,tarttuva naurusi.
Kykysi olla sekä vakava että höyhenenkevyt.

Kykysi olla kaikki mitä minä olen tarvinnut vaikken sitä ennen ole tietänytkään.
Sinä.
Minä en unohda sinua enää.
En anna sinun hukkua minkään turhan säädön alle.
Sinä et ole koskaan pettänyt.
Sinä et ole koskaan lähtenyt.
Sinä olet vain siinä.
Sinä vain olet sinä, parhaalla mahdollisella tavalla.

Minä en unohda sitä enää uudestaan.

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Always on my mind

Vähän erikoisempi vappen oli tänä vuonna.
Aatto meni vähä tylsästi ja selvänä, plah.
Vappupäivänä sit heti aamusta mutsi käski meneen mummii tarkkaileen kun se oli pyörtyny.
Siinä sit tilanne paheni ja piti ambulanssi soittaa.
Ehkä yks pelottavimmista hetkistä tähän asti.
Alle viikko.
Alle viikon minä odotan.
Sen päivän minä odotan.
Jos sinusta ei silloin kuulu, on peli menetetty.
Jos sinusta ei silloin kuulu, minä hävitän jokaisen muiston, painan pois mielestäni sinut enkä mainitse sinun nimeäsi enää.