keskiviikko 29. kesäkuuta 2011

Worst part is over

Eilen lähettiin aamulla Jyväskylään mummin ja mutsin kanssa sukuloimaan ukin just 90v (!!) täyttäneen serkun luo.

Mä oon aina ihaillu sitä, se osaa nauttii niin pienistä asioista, nähä sen kauneuden ihmisissä ja asioissa mitä muut ei nää ja se osaa aina sanoa oikeat sanat tilanteessa kuin tilanteessa. Ja vaikka sillä ei toimi munuaiset melkein ollenkaan, näkö huononee päivä päivältä mut silti se asuu vielä omassa asunnossaan ja elää niin normaalii elämää kun vain voi. Kun mä puhuin sen kanssa taas eilen mä tajusin niin monia asioita, jotka näkyy tuosta alemmasta kirjoituksesta selvästi, toivottavasti.



Rahaa rikkaampi.
Todellakin olen. En minä koskaan helpolla ole päässyt mutta aina minä olen noussut, oli se sitten miten syvältä tahansa. Aina minulla on ollut joku joka välittää. Joku joka on rakastanut minua, varsinkin kun itse en ole siihen pystynyt.
Aina on ollut syy elää.

En minä olisi voinut olla itsekkäämpi kuin voi mitään. Ei se olisi ollut oikein, ehkä minulla on vielä se oma annettavani maailmalle. Minulla on vain ollut enemmän oppirahoja maksettavana kuin muilla, ja on edelleen. Silti olen rahaa rikkaampi.

Minulla on koti, perhe, parhaimmat ystävät ja sukulaiset mitä maa päällään kantaa. On terveys, muisti ja muistot, taidot ja perimä ylpeinä kannettavana. Vaikken vielä oikein tahdo nähdä sitä kauneutta, koko elämä, onnellisuus, kiteytyy hymyyn, kietoen kaiken yhteen, loistaen tarkasti katsottaessa silmissä.

Kyllä tyhmempikin ymmärtää että päällimmäiseksi olen onnellinen, mitä sinä luulit?


maanantai 27. kesäkuuta 2011

Selaan vanhoja valokuva-albumeita, voi äiti kun tietäsit

Ooookei elikkäs nyt siitä pokosta.
Pari päivää sitten pääsin todistamaan aika pelottavaa mut siistii tapahtumaa. Liskoseni nimittäin vaihtoi nahkansa.

Tästä siis lähdettiin. Arvaatkaa vaan meinasinko saada sydärin kun heräsin aamulla ja näin sen tuollasena, hui!

Sit otettii vaan rennosti ja alettiin kasvattamaan uutta upeampaa suomupukua.

Ja pienen hankailun jälkeen alko lähtee kuoriutumaan.


Tost näkee hyvin millane värikontrasti on uuden ja vanhan nahkan välillä.


Lähtö viimeisillään.









Ja sit se oli ohi ja uus nahka kiiltävän upouutena ja hauva tietysti kyttäämässä jokaista hetkee<:








lauantai 25. kesäkuuta 2011

Tääl on joka päivä juhannus ja mä oon selvä kun aamuinen puhallus

Okei no juhannusaatto oli ja meni sit<:

Eka oli suunnitelmissa mennä mökille mutsin, mummin ja mun kaverin kaa mutta mummi sit totes et siellä ois liian hysteerinen meininki ni ei ois mukava olla, niin turvauduttiin suunnitelma beehen, eli kaveri tuli meille yöks(: (vihdoinkin, se ei ollu koskaa käyny meillä koska on allerginen koirille mut päätettii kokeilla kuitenki miten se pärjäis meijän petojen kaa ja ei tullu mitää oireit ees!<:)

Saatto muuten ehkä olla aika parasta! Vaikka loppujen lopuks oltiinki nollapromilletilassa nii ei se mitää, viihdereissu tulossa jenssiin kuhan kaveri tulee lontoosta, kannatti. Kateltii leffaa, mässäiltiin pötsit täyteen, datailtiin ja naurettiin ja itkettiin ja juteltiin lähemmäs aamuneljää. Sit tänää aamupäivällä lähettii ajelee skopalla kylille jajaja sain käynnistää ja peruuttaa sen ja vähä ajaa, hui ku pelotti!(: Nyt tosin sit iski kaaaaaaaauhee skootterikuume, pitää värvätä faija ens viikon alusta kattelee mun kaa niit skopoi ni sais sen viel ennen ku lumet tulee maahan::D:D

Nyt väsy mut ei se mitii, oli aivan parhain juhannus piiiiiitkiin aikoihin, kiitös.♥


Mulla ois ollu juttuu Pokostakin, mut oon liian väsyny alkaa lataileen siihen liittyvii kuvia. Jossain täs lähiaikoina sit.

Hain muuten tänää duunii, siitäkin myöhemmin.

tiistai 21. kesäkuuta 2011

It's been seven hours and fifteen days

Yritän taas muistella syitä miksi en soittaisi tai laittaisi viestiä.

Koska sinä et vastaisi.

Minä haluaisin vain soittaa, odottaa kunnes vastaisit ja sitten vain kuunnella puhettasi ja hengitystäsi, itse mitään sanomatta. Että voisin kuvitella meidän välillä olevan edes jonkinlainen yhteys,. Että voisin taas kuvitella jotain turhaa. Että en joutuisi kohtaamaan sitä totuutta, että sinä ottaisit yhteyttä jos haluaisit.

Minä en tule olemaan se poikkeus sun sääntöön. Minä olen vain minä ja minä antauduin sinulle kokonaan. Sinä aukaisit vain yhden vaivaisen lasi-ikkunan peilitalostasi. Siitä näkyy läpi, vain kaunista maisemaa ja pienenpieni häivähdys omasta kuvajaisesta. Kun ikkunaa kääntää sentin, sekin on poissa. En minä uskalla ikkunaa hävittää tai rikkoa, enhän saanut sinulta sen enempää. Nyt yritän vain vimmatusti käännellä sitä, mutta  koskaan siitä ei heijastu kahdet kasvot, vain omani, sekin taas silmänräpäyksessä kadoten.

Sinä näät minut koko ajan, lasin toiselta puolen. Sinä tietäisit ne oikeat kuvakulmat mistä minä näkisin sinutkin. Sinä tiesit mitä teit antaessasi minulle lasi-ikkunan. Siitä näkee toisen lasin läpi, päällisin puolin. Mutta ei koskaan kunnolla, ennen kuin seistään sen edessä vierekkäin, samalla puolella. Peilistä ei olisi tullut mitään, tämän lasin kautta sinä näet minut ja minä sinut. Ei siinä tunnu mitään lämpöä, ei kuulu puhetta, ei itkua.

Toiselle meistä se riittää.

sunnuntai 19. kesäkuuta 2011

That was quite a show, very entertaining, but it's over now, go on and take a bow

Mussa ei ole mitään on-off nappia, jota sä voisit käyttää. Sä et voi vaan unohtaa mua viikoiksi ja palata jatkaaksesi mihin jäit. Vaikka minä en selvästikään kuulu lähimpään sisäpiiriisi, se ei tarkoita että minua voi kohdella näin. Kontrasti on liian suuri. Ensin nostat minut pilvilinnoihin puheillasi, söpöilyllä ja tunteella että minulla on erityinen paikka elämässäsi. Sitten häivyt kuvioista jättäen minut odottamaan linnoista putoamista.

Ei ole reilua jättää minut perään ruikuttamaan.
Ei ole reilua saada minut tuntemaan itseni niin merkityksettömäksi ja säälittäväksi.

Minä pyydän.  Ole kokopäiväisesti minun elämässäni tai tee kokonaan tästä loppu.
Tämä tälläinen rikkoo minut.

En ole kokonaan luodinkestävä, kestän yhden armoniskun mutta tämä menee jo rääkkäyksen puolelle. Nyt minä vain vellon muistoissa ja annan siihen kaikki voimani.



If you're happy and you know it grow a beard

Tämän päivän projekti oli Pokon terran suursiivous. Ja hommaa siinä olikin.

Tästä se lähti:



Pikkuinen faunaboksissaan nauttimassa välipalaa♥

Tehtävänä oli tyhjentää koko terra hiekasta ja vaihtaa uudet, desinfioida, pestä ja kuivata kaikki koristeet, kivet ja kiipeilytelineet sun muut, pyyhkii koko terra ulkoo ja sisältä ja ulkoa lasinpesuaineella sekä laittaa kaikki tavarat takas paikoilleen.


Ja nykyinen ulkonäkö.


Ennen pohjalla oli ihan oikeeta tosi hienojakosta akvaariohiekkaa ja tota valkoista sekaisin mutta nyt kun toinen hiekka loppu niin piti laittaa jotain tollasta kivijuttuu mitä oli liian paljon suhteessa valkoseen hiekkaan. Huomenna pitää siis käydä ostaa lisää hiekkaa.
Mutta siis tällästä tänään.

Ainii ja btw...
skootterirahaa koossa:

339,97

Et repikääs siitä, ehkä mä jopa saisin sen menopelin ennen vuoden vaihtumista!::D:D




lauantai 18. kesäkuuta 2011

Diamond= Forever vs. Jewel thief

Kun tylsyys yllättää, Blogger pelastaa.

Kökkökollaasit, you're in!

Me wantey :











Joo ja se skopo ois erittäin jees edelleen ja järkkäri. Nykynen kamera sakkaa, tai sit vaa kuvaaja, entiiä.


Ei mulla sillee muuta...





.....mutta kuolin just:D:D:D

Se loukkaantu kun me naurettiin sen mahalle niin se päätti sit piilottaa sen>:

perjantai 17. kesäkuuta 2011

Now I don't wanna leave, but I must keep moving ahead 'cause my life belongs to the other side

Eilen oli ukin muistoseurat, eli tavallaan toinen muistotilaisuus ihmisille, joita ei kutsuttu hautajaisiin kun ne oli niin pienelle piirille.  Nyt on taas vähän levollisempi olo. En ois ensin halunnut ees lähtee, mä olin liian väsynyt suremiseen ja itkemiseen, mut onneksi lähdin. Kaikilla oli niin lämpimiä muistoja ukista, niin realistisia että tuntui kuin se olisi istunut siellä muitten vieraitten joukossa, hymyilevänä ja lämpimänä, vielä kerran. Mullakin nousi monia muistoja pintaan.

Ukille musiikki oli henkireikä. Kai se on kulkeutunut mullekkin, koska mulle tulee tukahtunut olo, jos mä en pääse laulaan ja soittaan.

Ja ukki oli aina niin kannustava eikä ikinä ilkee tai koskaan huutanu ja riidelly. Mä olisin halunnu että se ois ollu näkemässä mun lakituksen ja häät (jos sellaset muka joskus tulisi) sun muut. Ja se oli aina niin ylpee musta ja mun tekemisistä. Mummi kerto että ukki oli vikana iltanaan sängyssä puhunu musta. Miten se on ylpee ja miten toivoo et saisin taas kympin musiikista. Ja mä sain. Ja musiikkistipendinkin, ensimmäistä kertaa elämässä.

Miksi ukki ei voinut olla näkemässä sitä ja juhlimassa mun kanssa?

Ja mä niin ihailin sitä miten se pysy aina niin positiivisena. Ihminen joka on elänyt sota-ajankin. Siinä on jotain mihin mä päätin tästä eteenpäin pyrkiä.

Kiitos ukki, ja mulla tulee aina olemaan kauhea ikävä. Jätä mulle paikka sun pöydässä, minä tulen kyllä ja sitten meitä ei ikuisuuskaan erota enää.



keskiviikko 15. kesäkuuta 2011

Now I know why the trees change in the fall, I know you were on my side even when I was wrong

Hmmm nyt on siis kotiuduttu kotisuomeen kunnolla, croissanttei on tosin ikävä ja ranskan puhumista>: Mut mie tahdon uskoo et pääsen viel Ranskaan takas. Varsinkin kun meidän sukulaisia, tarkemmin ottaen mun pikkuserkku ja niitten porukat (jotka löydettiin uudestaan monen vuoden tauon jälkeen), asuu Ranskassa ja vieläpä Pariisissa. Voisin vaikka kuolla onnesta jos pääsisin sinne. Ja ne asuu tyylii kilometrin päässä Disneylandista, hahah lapsettaa jo ajatus:D:D

Tänään oli sit herätys siinä kaheksan pintaan taas ja siitä melkeinpä suoraan leikkaan oman pihan nurtsii kun eilen olin käyny leikkaan mummin. Ei siinä mitään, rahaa karttuu skoporahastoon ja ihan mukavaa se loppujen lopuks on, saa vaikka hoilata täysii eikä sitä kukaa kuule ja voi ajatella rauhassa asioita. Tämän päivän epistola koski kirjoitusta taas vaihteeks.

Oon maininnu tästä jo aiemmin mut haluisin osata kirjoittaa kiinnostavasti ja mukaansatempaavasti, vaikka ihan arkipäivän asioistakin, mutta kun ei niin ei. Mä luulin joskus et osaan kun porukat ja opettajat yms kannusti ja kehu enemmän kun laki sallii mut nyt osaan jo kattoo mun tuotoksii objektiivisesti ja ne ei poikkea oikeestaan mitenkään normaalien ihmisten kirjoitusjäljestä.  Ja joo, asia ei parane valittamalla vaan harjoittelemalla I know. Mut joillakin Se Jokin lähtee vaan suoraan jostain alitajuisesti, tunnen ihmisii jotka ei oo eväänsä liikauttanu asian eteen mut kirjottaa mahtavasti. Emmä kirjailijaks haluis, mut toimittaja ois kiva ja ainaki kielien parissa haluisin työskennellä ainaki näillä näkymin, vaikka kääntäjänä ja siinä tarvittas kuitenki jotain taitookin. Hmm.

Tälläistä siis tänään, ei mulla niinku muuta.

maanantai 13. kesäkuuta 2011

"Hyvä kun tulit takas, nyt mä uskallan taas hengittää"

Mmmmheeeei ihmiset kosmopoliitti on palannut!
Tästä tulee pitkä postaus.

Eli siis torstaina lähettiin bussilla ajaan Joensuun lentoasemaa kohti siinä puol yhentoista aikaan. Enon kohdalla bussi pimahti ja sit siinä piti sit ootella et moottori jäähtyis. Päästiin kuitenki matkaan hyvin ja ajoissa kentälle ja sit siinä mentii sit turvatarkastuksen sun muitten läpi ja lähettiin lentämään kohti stadia.


Jännitti iha kauheesti eka lento-osa ku ei ollu lentäny melkee kahtee vuoteen nii meinasin kiljuu siellä muttamutta hillitsin kuitenkin itseni:D:D Koski muuten aina perkelesti korviin ku laskeuduttiin. Korvatulpat ois ollu iha jees...

Sit saavuttiin Helsinki-Vantaan lentokentälle ja sillon tuli helvetinmoinen kiire, lykättiin rahat kouraan ja käskettiin käydä syömässä ja aikaa oli sellaset 30min ennenku boarding alko. Ehittiin onneks ajoissa mut oli kyl aika hätäpissitouhua. Noh mut sit lähettii lentää Frankfurttiin.



Frankfurtista sit lähettii ajaan bussilla Strasbourgiin, mikä kesti sellaiset 2,5 tuntii ja oltiin siis perillä siinä kymmenen aikaan illalla eli suomen aikaa yheltätoista. Meidän ajopeli osoittautuikin bilebussiksi, mikä huomattiin kyl vasta rajalla mut sit laitettiinkin nupit kaakkoon ja tyylikäs saapuminen oli taattu.

Sit asetuttiin hotelliin ja valvottiin vähä aikaa ja sit nukahettiin kun oli ollu niin pitkä ja rasittava päivä.

Aamulla olikin herätys sit siinä puol seittemän, koska oli europarlamenttipäivä. Aamupalaks oli tuoreita croissantteja(♥) ja appelsiinituoremehua ja vaikka mitä juustoja ja marmelaadeja sun muita. Sen jälkee mentiin tramilla eli tuttavallisemmin ratikalla lähelle parlamenttia ja lopun matkaa käveltiin.



Sit me tavattiin siellä yks suomalainen meppi, Sari Essayah. Se kerto mepin työpäivästä, käytännöistä sun muusta. Sit alko varsinainen ohjelma.



Mentiin kaikki osallistujat (reilut 400 nuorta plus niitten opettajat ja ohjaajat) parlamenttisaliin eli le chambreen ja siellä puhu sit isoja pamppuja ja esiteltiin ohjelma ja kerrottiin käytännöistä yms. Sit jakauduttiin ryhmiin aiheitten perusteella (meijän ryhmällä oli Eurooppalaisten arvojen asema maailmassa) ja niissä sit vielä pienempiin ryhmiin ja piti tehä sellainen raportti ja siitä sit äänestettiin taas kun oltiin takas parlamenttisalissa, ihan niinku oikeessa istunnossa.

Sit päivä loppu siinä kuuden aikaan ja sai lähtee kaupungille hillumaan. Käytii ostamassa postikortteja tupakkakaupasta ja mun piti tottakai olla se jonka piti hoitaa koko lysti ranskaksi kun ei myyjä puhunut enkkua. Ja sit käytiin mäkissä syömässä, hei vaan olemme turisteja!


  Illalla sit katottii hotellihuoneen telkasta ihkuja ranskalaisii ohjelmii mutta kun Simpsonit-maratoni tuli yheltä kanavalta niin voi arvata mitä sit toljotettiin pari tuntii. Dubbaus oli tosin aivan perseestä mut ei se mitää.

 Tällänen oli muuten näkymä hotellista, kakkoskerroksessa majailtiin. Livenä se näytti hienommalta ku tos kuvassa.

Aamulla oli sit herätys myöhempi ja aamiaisen jälkee lähettii kahen tunnin kiertokävelylle ympäri Strasbourgii.


Kuvassa meidän paikallinen opas Yves joka oli tosi mukava ja ihana ranskalainen enkun lausunta♥


Rhein


Strasbourg kuuluu Alsacen maakuntaan ja se on aina välillä kuulunu Saksalle ja siks siellä oli paljon tollasii rakennuksii mitkä oli tosi saksavivahteisia.



Oisin halunnu tollaseen>:



Strasbourgin Notre Dame




Kuvat täältä on ihan kakkoja ja alivalottuneita mut salamaa ei kuulemma mielellää saanu käyttää ku se kuitenki on kirkko ja ihmiset siellä rukoili ja sillee. Mut anyway. siellä oli iha vitun nättii.




Sodassa kaatuneiden muistomerkki



Hmmmm...

Sit se kiertokävely loppu ja sai omille teilleen seikkailemaan. Ja me lähettiin tietysti shoppauskierrokselle!


käytiin vähä shoppaa.....










........not. Toi Louis Vuittonin matkalaukku tos kuvas makso sellaset 4400 euroo. Mut heti kun oon miljonääri niin käyn ostaa noi liikkeet tyhjiks.

Mut kyl mä sain vaatteita myös ihan tällä nykyisellä budjetilla. Paitoja, tuliaisia tietty sekä PUHELIMEN. Halpa kun mikä, 39 e ja varmaa paras pulikka mikä mulla tähän mennessä on ollu. Ja huomioon ottaen että piti oikeestaa kokonaan ranskaks hoitaa ostostapahtuma ja kysely puhelimesta, tuli hyvät kaupat, oon onnellinen mun uudesta vauvasta♥

Sit käytii illalla koko porukalla syömässä iha oikeessa ranskalaisessa ravintolassa syömässä, mä söin talon erikoisen, kanaa sienikastikkeella ja spetzeleitä, eli jotain uppopaistettujen makaronien kaltaista. Oli ihan ok mut ei mitää aivojaräjäyttävää. Niistä puheen ollen, ruokalistalla olisi ollut myös possun päätä...

Sit eilen aamulla oli herätys 4.45 ja lähtö tunti siitä eteenpäin kohti Frankfurttia. Helsinki-Vantaalla oli viel lämpömittarissa +26 mut kun laskeuduttiin Joensuuhun oli lämpötila sellaset 9 astetta plussaa. Ja kaikki oli shortseissa ja hameissa, hyyyyyyvä. Mut näkymät oli hienot kyllä laskeutuessa.



Sit ajeltiinkin enää bussilla himaan ja lähettii omille teille.
Tänään myös selvisi yhteishaun tulokset, lukio here I come ja 1B:llä ollaan seuraava vuosi♥


Se joka jaksoi lukea koko homman ansaitsee diplomin.

keskiviikko 8. kesäkuuta 2011

Tänään me pistetään koko Suomi sekaisin!

Nyt tässä on siis oltu kaks päivää duunissa lapsenlikkana ja saldona palanut selkä, väsymys, nestehukka mutta perhe-elämäkokemusta rutosti sekä taskussa polttelevat 120 erkkii!♥ Ja huomenna starttaus 10.20 (entisen, nyyh) koulun pihasta ja suuntana (kukaan ei varmaan tiedäkkään)- Ranska!

Sunnuntaina pitäs sit tulla takas suomeen jajajaja hups ei muuten oo vielä pakattu mut ei se mitää emmä nuku kuitenkaa paljoo ens yönä[8

Pitäkäähän kaupunki ja Suomi pystyssä, nähellään!♥

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Se kesä siis oli viimeinen ja me tiedettiin, se loppuu niin

Kesäloma alkoi virallisesti, hui helvetti. Ei tunnu yhtää siltä. Ihan ku ois viikonloppu. Kyl sen sit tajuaa varmaa viimeistää torstaina kun ollaa lähössä koulun pihasta vielä viimesen kerran, tosin pidemmälle reissulle!![8

Rupesin melkee itkeen kun reksi alko pitää puhetta ja seistii siel lavalla luokan kanssa, neiti herkkäperse iski siis näköjään. Ja mä sain kaks stipendii, kaks stipendii, minä!! Ensimmäisen kerran elämässäni:D Ne oli joku musiikkistipendi ja enkunkielen stipendi ja sain ne kirjapalkintona, nuottikirja ja enkunkielinen muumikirja♥

Siinä sit oli sen jälkee siskon lakitus ja partyt ja oli mukavaa ja ruokaki oli hyvää, omnom:3 Sit oli aika lähtee baanalle jaja tuliha sitä pari otettuuki mutta tyylillä tietenki!

Tästä saa tulla kyllä paras kesä. Tai siis, tästä tulee♥



Edit:
Niitä kuvia piti laittaa mekkosesta!





ei tuo oikeestaa ollukkaa ny himassa nii ihmeellinen ja olin kauheen alipukeutunu ku kaikilla oli jotkut vitun hienot mekot ja mä olin tollases pussis::D:D:D


tukkaki kusi vähä tai oli se kivasti ehkä minuutin siitä kun olin laittanu sen mut räjähti sit jo noita kuvia otettaessa. Mut yllättävän kivat oli(: ja osasin jopa ite!



Ja tomera täti-ilme loppuun ja überhyvät senssaukset joo. Mut siinäpä noita['8

JA!!

 illalla näky apsilla sateenkaari kun ajettii sinne, jotain hyvää tulee siis tapahtumaan!♥

perjantai 3. kesäkuuta 2011

NOLLA!!!!!!1

Nyt on peruskoulu ohi, perkele!  Vikat tunnit meni harjotellessa miten kävellään paikoilta lavalle ja kätellään. Onhan se aika vaikeeta. No, en valita:D

Huomenna ois sit se kevätjuhla enää ja sit siskon lakitus ja ylppärit. Kakkua, omnom♥ Kylille sit vissii illemmalla mutta suunnitelmat kusi osaks koska porukat päätti olla suojelevaisia ja kotiintuloaika taitaa olla sitä yheksän luokkaa, vittu mitä paskaaaa::;dd tämä tarkoittanee myös promilleiden pysyvän siinä nollassa. Plaa, mut onha täs taas monta kuukautta aikaa(;

p.s.



Se tunne kun olet sanonut monta kertaa kun sulle ei ikinä tuoda kukkia tai ruusuja ja eräs apina tuo sellaisen vaasanreissulta, mulla on parhaat ystävät♥ :D:D

torstai 2. kesäkuuta 2011

But I'm not lost, I'm not gone, I haven't forgot

"Tiedän tasan tarkkaan milloin sinun päiväsi on.
Suunnittelen etukäteen miten sinut yllätän ja mitä sanon.
Näen mielessäni jo hymyn jonka luot.

Kerta toisensa jälkeen laitan edellistä paremmaksi.
Muistan joulut, lahjat ja kaikki, aina muistan sinua.

Miksi muistan tärkeät päivät paremmin kuin isäsi?
Ehkä et ole huomannut että välitän ja miten välitän.

Haluan sinulle aina parasta mitä tiedän,
ehkä sekään ei vielä ole tarpeeksi.

Kun minun päiväni taas tulee, se menee ohi.
Viikon parin päästä tulee viesti
"hey eikös sulla ollut synttärit"

Vastaan että juu oli kyllä
takaisin tulee viesti "no onneksi olkoon"

-olen melkein iloinen että hän muisti minun päiväni."

keskiviikko 1. kesäkuuta 2011

Ne ei saa meit kontrolliin, käsiraudoilla kii, mieli ei mahdu laatikkoon

Joten tänään siis oli kärvennyspäivä. Eka oli liikuntaa, pesistä, ja allekirjottaneella oli vaatetuksena sukkahousut, hame ja ballerinat.   Ja sit käytii luokan kaa kebaballa ja maha oli siis täynnä,  helvetin kuuma (+28 c) ja jalat kuolleet.

Sit mutsi ja sisko tuli hakeen skolesta ja join sellasen litran varmaa ja pesiydyin ilmalämpöpumpun alle. Sit Piitu soitteli ja lähin polkeen kylille. Siitä sit käppäiltii satamaan aurinkoa palvomaan (loppujen lopuks varjoon istumaan siis) ja jätskii mättämään. Possuiluksihan se meni mutta omnomnom♥ Sit istuskeltiin aikansa siinä ja käpättiin takas. Sit piti siitä lähtee viel polkeen MUTTA pääsin sentään elossa kotiin ja pesiydyin taas samaan paikkaan ja kittasin limpettii varmaa taas sen litran ja nyt on nassu kipiä ja kirjoitellaan nimimerkillä pikkuvarpaissa vitunmoiset rakkulat. Onnistunut päivä silti täytyy myöntää. Lisäksi huomasin, et viime viikolla tuli täyteen vuosi plokkailuu, party![8 tahdon uskoa naiivisti et oon kehittyny henkisesti ja teknisesti ja päässyt eroon enimmistä jäykkyyksistä. Tästä se vielä.

Ja lauantaina NOLLA PÄIVÄÄ PERUSKOULUU, oppivelvollisuuden täyttäneet ysibeeläiset eli siis suomen toivot ovat siis irti pikkukylän yössä, watch out vanhukset. En melkein malta oottaa päästä pitään mun päättärimekkoo[8 Tykästyin siihen ku näytti ainaki kaupas kivalta päällä ja vaikka hinnasta tuli faijalta hieman sanomista (110 e, hehheh) niin don't care(= plus nyt sitä tulee pidettyy enemmänki ku heinäkuussa ukin pikkuserkun 90v synttärit jyväskylässä. Tekis mieli jalkaan kyl kiskasta korkkarit mutta ehkä mä en ihan niin prinsessaks heittäydy. Plus oisin jo liian honkkeli sillon, terveisin nimim. 176 cm silkkaa iloa. Tosin kampauksesta ei oo mitään tietoo vielä, APUA. En tiiä pitäskö laittaa kiinni sliipattuna, kiinni vähä pörrösemmin, auki suorana, auki kiharrettuna vai vaan otsatukka ylös ÄÄÄÄÄÄÄÄ::;d tästä jos vielä kriisi syntyy:D:D

Tästäpäs tuli kunnon vuodatus. Olikohan mulla muuta asiaa. Hmm eiku joo, VIIKON PÄÄSTÄ HUOMENNA LÄHTÖ RANSKAAN! Olkaa katkeria piatches[8