maanantai 30. heinäkuuta 2012

Sure, she's got it all, but baby is that really what you want?

Onko minussa jokin jättimäinen kyltti jossa lukee " ihmiset ovat minun heikkouteni, ilman niitä luhistun?"

Miten yksi ihminen voi noin vaivattomasti viedä minulta elämäni tärkeimpiä ihmisiä.
Ei välttämättä edes tarkoituksella.
Viattomasti hymyillen.
Enkä minä voi mitenkään kilpailla hänen kanssaan.
Hän on kaikkea, mitä olen aina halunnut olla.
Kaunis.
Siro.
Urheilullinen.
Taiteellinen.
Hyvä koulussa.
Musikaalinen.
Luova.
Sosiaalinen.
Vanhempi.
Täydellisyys yhdessä tytössä.
Miten sellaisen kanssa voi kilpailla?
Miten täydellisyyden voi ylittää?

Ja minä kun kerrankin ajattelin että minulla olisi jonkinlainen mahdollisuus.
Miten typerää.
Aina hän seisoo minun ja onneni välissä, olipa se missä muodossa tahansa.
Ensin kaksi parhainta ystävää ja nyt vielä Hän.
Mutta nyt Neiti Täydellisyys on saanut hänetkin ja minä jään vain odottamaan hänen seuraavaa uhriaan.

lauantai 28. heinäkuuta 2012

Can't go back

Miksi se menee näin?
Miksi minä olen jatkuvasti huonolla tuulella enkä saa muuta kuin riitaa aikaan?
Ehkä minä alitajuisesti yritän tahallaan sabotoida ihmissuhdetta.
Että olisi ehkä helpompi päästää irti.
Helpompi menettää tärkeä ihminen riidan kautta kuin katsoa ystävyyden vain kuihtuvan kasaan.
Tuntuu ettei meillä ole mitään puhuttavaa.
Niinpä syntyy vain riitaa.
Kun se on sovittu, pistävä hiljaisuus iskee jälleen.
Syvä hiljaisuus, jonka aikana kaikki mahdollinen kulkee ajatuksissa.
Entä jos tämä todella on ohi?
En minä pärjää ilman sinua.
Nytkään en osaa olla.
Normaalisti puhun tälläisistä asioista sinun kanssasi.
Nyt en voi, koska sinä olet ahdistukseni kohde.

Tee jotain.
Reagoi jotenkin.
Sano ettet ole lähdössä, sano ettei mikään ole muuttunut.
Sano se niin että minä kerrankin uskoisin.
Me ollaan käyty liian paljon, ettei tämä voi loppua.
Ei saa.
Sinä olet minun elämäni vaikutusvaltaisimpia henkilöitä, jälleen.
Minä luotan taas sinuun.
Eivät asiat voi romahtaa juuri nyt, kun palat alkavat asettua paikoilleen.

Mutta ehkä minä olen vain typerä.
Minä en merkitse sinulle puoliksikaan niin paljon.
Miksi minä edes kerron miten tärkeä sinä minulle olet?
Saan vain näyttämään itseni typerältä.

Mutta hei, jos minä en tee itsestäni typerää ja yritä pelastaa tätä ystävyyttä, se on lopullisesti ohi.
Muuten tää hiljaisuus taitaa meidät tappaa.

torstai 26. heinäkuuta 2012

Älä tule liian usein känkkäränkkä, tule vain kerran viikossa

Tämä päivä oli tämän viikon känkkäränkkäpäivä.
Duunissa oli vitun raskasta.
Conssit meni mutaan ja ruohikkoon.
Lempparifarkut osu naulaan ja repes.
Pari ämmää haukku mut töissä pystyyn.
Skopan istuinosa halki.
Kavereiden kanssa nihkeetä.
Mutsi feidas.
Läppäri meni paskaksi.
Idiootti kun olen niin kaadoin sen päälle juomat ja se oli sit sen tarun loppu.
Viiden vuoden ajalta kuvat, tiedostot, kaikki mennyttä.
Tuntuu tyhjältä kun kaikki konkreettiset muistot on hävinny siltä ajalta.
Itkin.
Ja sit itkin vähä lisää.
Faija purki konetta ja kuivas ja sano et antaa kuivuu huomiseen vielä ja sit katellaan.
Turhaa.
Täyden lasin kokista kun kaataa läppärille niin peli on menetetty.
Sama kun oisin happoa kaatanu.
Tyyliin kaikki fyrkat mitä tosta kesäduunista saan menee uuden koneen ostamiseen.
Mulla oli niin paljon parempia suunnitelmia niillekki rahoille.
PERKELE.

keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

If you're rock 'n' roll and know it, say Elvis

Eilisen päivän sana oli kieltämättä kyllä Elvis.
Bändin kaa oli aseman kahvilassa iltapäivällä keikka, about puolen tunnin setti Elviksen hittejä akustisena. Iha huippuu oli päästä taas keikalle, lauleskelin jo biisejä duunissa vaikka noi äijät mulle vähä naureskelikin..:D


kaikista pienin tila, mihin ollaan tähän mennessä sullouduttu soittamaan:D


sanoin ilmeisesti jotain kiintoisaa.



A keskittyneenä(:



Siinä sit keikan jälkee A pyys mua mukaasa illalla olevaan Elvis-aiheiseen gospelkonserttiin kun se oli menossa sinne hovikuvaajaksi. Lupauduin luonnollisesti assariksi, olispahan hyvää seuraa ja jotain tekemistä ja lisäks At oli ollu niin innoissaan konsertista niin pitihän herran kitarointia lähtee kuunteleen<:
Konsertti oli huippu, porukka oli tosi hyvin mukana ja koko homman jälkeen alko kummasti virnistelyttää<8 Jännä miten tietyt ihmiset saa niin pienillä teoilla niin onnelliselle mielelle. Tykkään teistä apinat.


keskiviikko 18. heinäkuuta 2012

Up in flames

Nyt alkaa tää duuni seurata mua jo himaankin, puuhailukärpänen puraisi nimittäin pahemman kerran.
Eka energianpurkaus kohdistui mihinkäs muuhunkaan kun kynsijuttuihin:D

Tää oli lähtökohta. Tässä olin säilytelly lakkoja, mut kuten näkyy, ne pursuu jo yli sekä ne kuivuu helpommin tollasis oudois asennois ja yritäppä vaan kaivaa tuolta pohjalta sit jotain lakkaa nii huhhuh.

Seuraavaks sit kasattiin koko kauneus pöydälle, elvytettiin parit lakat kynsilakanpoistoaineen avulla ja toivottomat tapaukset heitettiin suosiolla roskiksen syvyyksiin. Samalla myös laskin lakat, reilu 60 niit on jo, ei kyl uskois kun ikinä ei löydy sellasta sävyy mitä haluis:D


Seuraavaksi sit jaoin lakat ryhmiin värin/efektin perusteella.







Uhrasin yhden lipastonlaatikon tälle hommalle, askartelin lakoille sit karsinat pahvista ja teipistä ja niiteistä.  Siihen jäi sit mukava kolonen, mihin saa laitettuu kynsilakanpoistotarvikkeet, dotting toolit, sudit, siveltimet ja konad-matskut.

Sinnehän se laatkko solahtaa mukavasti piiloon tarvittaessa ja on just tossa mun datauspisteen vieressä, eli voi näperrellä helpommin kynsii kun on jopa tavarat järjestyksessä ja kaikki samassa paikassa eikä tartte ravata ympäri kämppää ettimässä jotain tavaroita. Me likey.

Tällänen näpertely auttaa mukavasti unohtamaan sen tosiasian että kaikki muu menee vähä niinkun päin helvettiä nykyään.






keskiviikko 11. heinäkuuta 2012

Ain laulain työtäs tee

Tässä on nyt vaikka mitä ehtiny tapahtuu.

Viime viikon keskiviikkona lähin junalla kohti stadii, malminkartanoo ja siskoo, siellä sit olin lauantai-aamuun asti. Shoppailtiin stadi tyhjäksi, syötiin, juotiin (vikana iltana ehkä hieeeeeman liikaa:D) ja minä sit hengailin yksin keskustassa iltapäivisin kun sisko oli duunissa.
Lauantaina sit lähin junalla takas tänne rakkaaseen tuppukylään, kyytiin pääsin vaikka VR:n takia oli lähellä etten ois ehtiny junaan. Siinä sit illalla olin himassa ja sieltä sit suoraan muhelinpurokkiin ja olihan se ihan jees vaikka musiikki oli tänä vuonna harvinaisen paskaa ja mulla oli meneillään vuosisadan darra mut oli kiva nähdä ihmisiä.


kamerahuorausta @ helsinkihoodz


Maanantaina sit alko kesäduuni terkkarin huoltopuolella.
Ei tää oo ollutkaan niin kauheeta kun pelkäsin ! Okei joo, duuni itessään on fyysisesti raskasta ja tapaturmia on jo pari sattunu (ehehehe...) mut jollain tavalla nautin siitä et saa oikeesti välillä tehä jotain fyysistä, ainakin haba kasvaa jos en muuta tästä työstä saa irti:D

Duunikaverit on ihan jees, vaikka ovatkin keski-ikäisiä miehiä. Mikäs siinä, jätkäseurassa onkin rennompaa ja nää pitää mua kuulemma heidän prinsessanaan et ei mua kaltoin täällä kohdella:D Osaston sairaanhoitajat ja keittiön tädit on musta ihan innoissaan kun kuulemma piristän heidän päiväänsä kun hymyilen ja oon ilonen ja nättikin olevinaan muka kuulemma:D

Enköhän mä nää jäljellä olevat 17 työpäivää kestä duunissa, ihan hyvä pleissi toi on.

maanantai 2. heinäkuuta 2012

Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?

Pää tuntuu tahmealta ja puiselta.
Elämä tuntuu tyhjältä.
Päivät vaan matelee ohi samanlaisina.
Yöt kuluu seinää tuijottaen, yrittäen saada unta.
Päivät menevät yrittäessä pysyä hereillä.
Välillä huone pyörii ympärillä, pää jyskyttää, vatsaan koskee.
Jokin aivoissa tukkii kaiken toiminnan.
Vie koko tilan alitajunnasta.
Estää heräämästä tästä puolikoomasta.

Minä haluaisin puhua sinulle tästä.
Itseasiassa ihan melkein mistä vaan.
Mutta minun ylpeyteni on tässä panoksena.
Tämä mittaa minun itsehillintäni.
Minä en voi hävitä tätä taistelua.

Kaikki muutkin ovat kadonneet.
Tai sitten avaan suuni väärässä paikassa väärään aikaan.
Minä en uskalla enää avata suutani.
Kai ne sanoisivat jotain jos ne kaipaisivat?
Niinhän?

Minä haluaisin nauraa.
Nauraa niin kovaa että mahaan koskisi, hukuttaisi sen kaiken muun säryn.
Minä haluaisin itkeä.
Itkeä niin että silmät kuivuisivat.
Minä haluaisin vain jotain tunnetta.
Vihaa, pettymystä, iloa, surua.
Jotain.