maanantai 30. heinäkuuta 2012
Sure, she's got it all, but baby is that really what you want?
Miten yksi ihminen voi noin vaivattomasti viedä minulta elämäni tärkeimpiä ihmisiä.
Ei välttämättä edes tarkoituksella.
Viattomasti hymyillen.
Enkä minä voi mitenkään kilpailla hänen kanssaan.
Hän on kaikkea, mitä olen aina halunnut olla.
Kaunis.
Siro.
Urheilullinen.
Taiteellinen.
Hyvä koulussa.
Musikaalinen.
Luova.
Sosiaalinen.
Vanhempi.
Täydellisyys yhdessä tytössä.
Miten sellaisen kanssa voi kilpailla?
Miten täydellisyyden voi ylittää?
Ja minä kun kerrankin ajattelin että minulla olisi jonkinlainen mahdollisuus.
Miten typerää.
Aina hän seisoo minun ja onneni välissä, olipa se missä muodossa tahansa.
Ensin kaksi parhainta ystävää ja nyt vielä Hän.
Mutta nyt Neiti Täydellisyys on saanut hänetkin ja minä jään vain odottamaan hänen seuraavaa uhriaan.
lauantai 28. heinäkuuta 2012
Can't go back
Miksi minä olen jatkuvasti huonolla tuulella enkä saa muuta kuin riitaa aikaan?
Ehkä minä alitajuisesti yritän tahallaan sabotoida ihmissuhdetta.
Että olisi ehkä helpompi päästää irti.
Helpompi menettää tärkeä ihminen riidan kautta kuin katsoa ystävyyden vain kuihtuvan kasaan.
Tuntuu ettei meillä ole mitään puhuttavaa.
Niinpä syntyy vain riitaa.
Kun se on sovittu, pistävä hiljaisuus iskee jälleen.
Syvä hiljaisuus, jonka aikana kaikki mahdollinen kulkee ajatuksissa.
Entä jos tämä todella on ohi?
En minä pärjää ilman sinua.
Nytkään en osaa olla.
Normaalisti puhun tälläisistä asioista sinun kanssasi.
Nyt en voi, koska sinä olet ahdistukseni kohde.
Tee jotain.
Reagoi jotenkin.
Sano ettet ole lähdössä, sano ettei mikään ole muuttunut.
Sano se niin että minä kerrankin uskoisin.
Me ollaan käyty liian paljon, ettei tämä voi loppua.
Ei saa.
Sinä olet minun elämäni vaikutusvaltaisimpia henkilöitä, jälleen.
Minä luotan taas sinuun.
Eivät asiat voi romahtaa juuri nyt, kun palat alkavat asettua paikoilleen.
Mutta ehkä minä olen vain typerä.
Minä en merkitse sinulle puoliksikaan niin paljon.
Miksi minä edes kerron miten tärkeä sinä minulle olet?
Saan vain näyttämään itseni typerältä.
Mutta hei, jos minä en tee itsestäni typerää ja yritä pelastaa tätä ystävyyttä, se on lopullisesti ohi.
Muuten tää hiljaisuus taitaa meidät tappaa.
torstai 26. heinäkuuta 2012
Älä tule liian usein känkkäränkkä, tule vain kerran viikossa
Tämä päivä oli tämän viikon känkkäränkkäpäivä.
Duunissa oli vitun raskasta.
Conssit meni mutaan ja ruohikkoon.
Lempparifarkut osu naulaan ja repes.
Pari ämmää haukku mut töissä pystyyn.
Skopan istuinosa halki.
Kavereiden kanssa nihkeetä.
Mutsi feidas.
Läppäri meni paskaksi.
Idiootti kun olen niin kaadoin sen päälle juomat ja se oli sit sen tarun loppu.
Viiden vuoden ajalta kuvat, tiedostot, kaikki mennyttä.
Tuntuu tyhjältä kun kaikki konkreettiset muistot on hävinny siltä ajalta.
Itkin.
Ja sit itkin vähä lisää.
Faija purki konetta ja kuivas ja sano et antaa kuivuu huomiseen vielä ja sit katellaan.
Turhaa.
Täyden lasin kokista kun kaataa läppärille niin peli on menetetty.
Sama kun oisin happoa kaatanu.
Tyyliin kaikki fyrkat mitä tosta kesäduunista saan menee uuden koneen ostamiseen.
Mulla oli niin paljon parempia suunnitelmia niillekki rahoille.
PERKELE.
keskiviikko 25. heinäkuuta 2012
If you're rock 'n' roll and know it, say Elvis
Bändin kaa oli aseman kahvilassa iltapäivällä keikka, about puolen tunnin setti Elviksen hittejä akustisena. Iha huippuu oli päästä taas keikalle, lauleskelin jo biisejä duunissa vaikka noi äijät mulle vähä naureskelikin..:D
Siinä sit keikan jälkee A pyys mua mukaasa illalla olevaan Elvis-aiheiseen gospelkonserttiin kun se oli menossa sinne hovikuvaajaksi. Lupauduin luonnollisesti assariksi, olispahan hyvää seuraa ja jotain tekemistä ja lisäks At oli ollu niin innoissaan konsertista niin pitihän herran kitarointia lähtee kuunteleen<:
keskiviikko 18. heinäkuuta 2012
Up in flames
Eka energianpurkaus kohdistui mihinkäs muuhunkaan kun kynsijuttuihin:D
Tää oli lähtökohta. Tässä olin säilytelly lakkoja, mut kuten näkyy, ne pursuu jo yli sekä ne kuivuu helpommin tollasis oudois asennois ja yritäppä vaan kaivaa tuolta pohjalta sit jotain lakkaa nii huhhuh.
keskiviikko 11. heinäkuuta 2012
Ain laulain työtäs tee
Viime viikon keskiviikkona lähin junalla kohti stadii, malminkartanoo ja siskoo, siellä sit olin lauantai-aamuun asti. Shoppailtiin stadi tyhjäksi, syötiin, juotiin (vikana iltana ehkä hieeeeeman liikaa:D) ja minä sit hengailin yksin keskustassa iltapäivisin kun sisko oli duunissa.
Lauantaina sit lähin junalla takas tänne rakkaaseen tuppukylään, kyytiin pääsin vaikka VR:n takia oli lähellä etten ois ehtiny junaan. Siinä sit illalla olin himassa ja sieltä sit suoraan muhelinpurokkiin ja olihan se ihan jees vaikka musiikki oli tänä vuonna harvinaisen paskaa ja mulla oli meneillään vuosisadan darra mut oli kiva nähdä ihmisiä.
Maanantaina sit alko kesäduuni terkkarin huoltopuolella.
Ei tää oo ollutkaan niin kauheeta kun pelkäsin ! Okei joo, duuni itessään on fyysisesti raskasta ja tapaturmia on jo pari sattunu (ehehehe...) mut jollain tavalla nautin siitä et saa oikeesti välillä tehä jotain fyysistä, ainakin haba kasvaa jos en muuta tästä työstä saa irti:D
Duunikaverit on ihan jees, vaikka ovatkin keski-ikäisiä miehiä. Mikäs siinä, jätkäseurassa onkin rennompaa ja nää pitää mua kuulemma heidän prinsessanaan et ei mua kaltoin täällä kohdella:D Osaston sairaanhoitajat ja keittiön tädit on musta ihan innoissaan kun kuulemma piristän heidän päiväänsä kun hymyilen ja oon ilonen ja nättikin olevinaan muka kuulemma:D
Enköhän mä nää jäljellä olevat 17 työpäivää kestä duunissa, ihan hyvä pleissi toi on.
maanantai 2. heinäkuuta 2012
Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?
Elämä tuntuu tyhjältä.
Päivät vaan matelee ohi samanlaisina.
Yöt kuluu seinää tuijottaen, yrittäen saada unta.
Päivät menevät yrittäessä pysyä hereillä.
Välillä huone pyörii ympärillä, pää jyskyttää, vatsaan koskee.
Jokin aivoissa tukkii kaiken toiminnan.
Vie koko tilan alitajunnasta.
Estää heräämästä tästä puolikoomasta.
Minä haluaisin puhua sinulle tästä.
Itseasiassa ihan melkein mistä vaan.
Mutta minun ylpeyteni on tässä panoksena.
Tämä mittaa minun itsehillintäni.
Minä en voi hävitä tätä taistelua.
Kaikki muutkin ovat kadonneet.
Tai sitten avaan suuni väärässä paikassa väärään aikaan.
Minä en uskalla enää avata suutani.
Kai ne sanoisivat jotain jos ne kaipaisivat?
Niinhän?
Minä haluaisin nauraa.
Nauraa niin kovaa että mahaan koskisi, hukuttaisi sen kaiken muun säryn.
Minä haluaisin itkeä.
Itkeä niin että silmät kuivuisivat.
Minä haluaisin vain jotain tunnetta.
Vihaa, pettymystä, iloa, surua.
Jotain.