Jag följer med dig hem i kväll, för jag vill inte vara själv

Otsikko Veronica Maggioo, taksomykket herra rautanaiselle ku vinkkas kyseisest artistist(8 Kivempi harjotella svenskaa ku kuuntelee musaa ja suomentelee samalla lyriikoit.

VECKOSLUT! ♥ Oli jo aikakin, en ois jaksanu enää yhtää koulupäivää tälle viikolle. Keskiviikkon oli bilsan koe, meni iha semijees. Muistin huolestuttavan paljo fossiileist..:D
Torstain tt:n koe, meni iha SIKAHYVIN, kirjotin pitkii esseit ja olin ekan kerran lukion aikana koko sallitun ajan siin kokees. Jos ei ysiplussaa tai parempaa pasaha kokeesta arvosanaks ni petyn.

Tänää sit pelätty matikan koe, mut seki meni mun mielest tosi hyvin. Osasin jopa kaikki yheksän tehtävää laskee, eri asia sit et oliks ne oikee:D Noh, toiveet korkeella. Jarppa ja J tukiopetti mua eilen veispökkenis illal:Dd Nyt sit pitäs viikonloppu tankata svenskaa ja engelssii ni sit tiistaina loppus koeviikko ja sit pari päivää ni sit PITKÄ VIIKONLOPPU ( ♥ ) ja sit sen jälkee heti tiistaina bomballe tettiin lauantaihi asti ku valinnaisten viikko. Tulee varmaa kivaa ku pääsee tästä kylästä eroo vähäks aikaa ja saa hengaa melkee viiko vaa K:n kaa korvessa(----: hih.

! Tuleeks muistoi mielee piitu...:D:D

Heti parempi fiilis ku näky kokeissa kovan lukemisen tulos. Melkein oli stressaaminen sen arvosta. Mut saas ny sit nähä mitä tulis numeroks.
Hih, aurinko paistaa ! Tekis mieli perjantain kunniaks viinaa mut no money no honey.

Ps. näin viime yönä jännää unta N:stä ja nyt katon sitä ihan eri tavalla. khih, onse jännä tyyppi(----8
"Mitäs me ny sit tehään?"
"Nyt me vaa naatitaan ja katellaan minne se vie." Kuulostaa jopa iha sen puheelta...:D

Pahoittelut randomeist kuvist, oli random olo.

"no mutta sitte pittää tyytyä suutelleen mu ihanaa bolivian rainboe bonchi chiliä"

Khihi, oon jutellu ny taas tämän päivän ja eilisen J:n kaa ja khih. Entiset henkilökemiat on palautunu ennalleen ja juttu kulkee väsymättä taas tuntikausia niinkuin ennen ja huumori edelleenkin yhtä paskaa, minkä voi päätellä tost otsikostaki koska a la J <:   Jos saisin kesäduunii eli massii ni vaala citys/ kajaanis pyörähtäminen on kuulemma sit pakollinen juttu tai sit se pyörähtää täällä kuusessa cebarilla(: saas nähä miten käy, viime kesä ku nyt oli sellasta säätämistä että, mut siin oli kyl muitaki tekijöit. En tiiä, ois kyl aika ihana nähä sitä apinaa, hirviä ikävä on ♥


Ps.

Terveystiedon lukeminen alko jotenki innostaa enemmä...8'D nam.

You told me how proud you were but you walked away

Miksen osaa olla itsenäinen
Miksen ole taiteellinen ja luova
Miksi minä tarvitsen ihmisiä
Miksi minä välitän niistä vaikka ne eivät minusta
Miksi kaiken hyvän pitää loppua
Miksi minä en osaa päästää irti, menneisyydestä enkä hmisistä
Miksen osaa olla cool
Miksi minä kaipaan ihmisiä
Miksi elämä on näin paskaa
Miksi pitäisi ottaa vastuuta
Miksi pitää päättää tulevaisuudesta
Miksi minä en voi olla laiha ja kaunis
Miksen minä osaa muka rakastaa oikein
Miksi minusta tuntuu että tuuperrun kohta tuohon lattialle
Miksi minä pelkään tulevaisuutta
Onko minussa potentiaalia minkäänlaiseen tulevaisuuteen ollenkaan
Miksi ihmiset ei sano suoraan
Miksen minä kerro mitä minä tunnen
Miksen minä osaa enää elää kunnollista elämää?
Haluan maata jossain pimeässä nurkassa enkä nousta siitä enää. Nouseminen itkettää.

Would you hear me if I screamed or if I cried?

Huhhuh. Ennätys on taas rikottu, en tienny et voisin olla näin stressaantunu ja väsyny.
Koeviikko alko perjantaina kuviksen kokeella johon olin liian laiska panostaan ja nyt siitä sit kauhee morkkis. Sit vielä kaiken huipuks kävin eilen illalla kaverin kaa olevinaan tuulettumassa vähän ja kattomas leffaa mikä oli iso virhe syistä että a) menetin lukuaikaa b) koin ei-niin-tervetulleen jälleennäkemisen parin kusipään kanssa. Kaduttaa. Tänää oon sit lukenu aamukympistä asti bilsaa aikalailla nonstop, oon syöny vaa, öööööö, omenan sillä välil, hyps. Nyt lupasin sit itelleni korkeintaa kolmen vartin tauon ja nytki koko ajan mieles vaa pyörii miljoona asiaa mitä pitäs tehä. Oon virittäytyny sellaselle vaihteelle et en osaa levätä ja rentoutuu. Koko ajan vaa tärinä päällä ja levoton olo. Koulu stressaa, harrastukset puskee päälle niinkun joka kevät, perheen sisäset probleemat ja raha (tai sen puute) ahistaa ja sit viel ihmissuhteet on niiiin retuperällä. Tuntuu et vaa selkärangan avulla pysyy kasassa. Ois kätevää, jos vois jakautua vaikka öö, johki kymmeneen osaan.

Tekis mieli itkee, mut miks turhaan.
Se ei auta mitään.
Se vaan vie energiaa.
Eikä mulla oo ees aikaa itkemiseen.

This is me.

Ei treenikassii olal, pysyn hereil coca-colal

Ja taas yks viikonloppu tuli ja meni ja mulla ei ollu mitää elämää, sen sisältö näkyy kuvis. Enkun esseen kirjottamista, bilsan ISOO ja vaikeeta läksyy tehessä, kuviksen ja bilsan kokeisii lukemista, bänditreenei, musalinjan treenei ja kolmeen sanakokeeseen lukemista. Se joka sanoo et viikonloppuna saa levätä, ei salee oo käyny lukioo.
Ainii ja mainitsinko jo, et enää seuraava viikko ja sit alkaa koeviikko from hell. Ikinä ei varmaa oo ollu energiat näin vähissä. Kevät on aina hulluu mut tää on vasta alkuu. Kuolen.

Sinua ihmistä pelkään, minä olin hölmö, otin turpiin ja selkään

Mä tarvitsen loman mun päästä. En haluu ajatella, en nähdä mitään, en kuulla enää yhtään selitystä tai varsinkaan omia ajatuksia.
Mä haluun vain olla jossain, kaikki aistit käännettynä pois päältä.

Miten minä olen voinut olla näin typerä.
"Luuletko sä et me ollaan viel kavereita parin vuoden päästä?"
"En usko."
Miksi minäkään siis vaivautuisin?
Jos sinulle on niin vaikeaa aloittaa tai ylläpitää keskustelua kuten sanoit tai vain olla ystävä, painu helvettiin. Minä en tarvitse enää yhtään väliaikaista ystävää. Minä luulin että sinä olisit muuttunut. Että tällä kertaa tämä olisi erilaista.
Minä kiinnyin sinuun.
Minä luulin että sinäkin luulit meidän olevan oikeita ystäviä.

Eihän sellaiselle voi laittaa aikaennustetta.

Lipun nollataksa, eihän kuoleminen maksa

Miten voi ihminen olla näin väsynyt. Väsynyt ihan kaikkeen.

Haluan vain jäädä sängynpohjalle viikoiksi makaamaan, tuijottaen tyhjää, ei ajatellen mitää, ei kuullen mitään. Ja sitten huutaa. Kirkua niin kovaa ja pitkään kun keuhkoista lähtee. Ja sitten käpertyä yksin nurkkaan ja itkeä. Toistaa tarvittaessa. 

Miten voi olla näin yksin kaikkien näitten ihmisten keskellä. Ne ei tiedä miten mun sisällä kiehuu. Toivon että ne jättäisivät rauhaan kun eivät ne ymmärrä mutta samalla pienesti toivoen että joku tulisi ja jäisi. Joku joka ymmärtäisi. Olisi vaan siinä. Pitäisi lujasti kiinni. Joka ei tuomitsisi. Olisi vaan siinä.

Sellaiset ihmiset ovat kadonneet minun elämästäni, jos niitä on koskaan ollutkaan. Jatketaan samalla tavalla. Otetaan kiristynyt, pakottunut hymy ja toistuvat taikasanat. "Kyllä, hyvää kuuluu joo."
Harva vaivautuu noiden sanojen jälkeen katsomaan niiden ja sen hymyn taakse.

Ei se oo minun syyni että pahan kaikessa kuulee

Arpia. Kaikilla meillähän on niitä. Osa uusia, osa vanhoja, osa haaleita, osa näkyviä. Kaikkihan ne kertovat tarinaa jostakin. Minulla vain on niitä tarinoita enemmän.

Nuo kolme kirjainta vatsassa aina muistuttamassa olomuodosta. Nämä kertovat ala-asteesta, kiusaaminen. Tässä on ylä-aste: haukkuminen. Syrjintä. Välirikko. Petos. Ihmisien menettäminen, ukin ja mummon kuolema. Vähemmyydentunto. Suru, masennus. Joensuun kesä.

Minä en ehtinyt omaksua omia arpiani ennenkuin muut määrittivät minut niiden kautta. Tiikeri. Spede. "Mene nyt ja hyppää sieltä sillalta niin ei tartte meidän enää sua katella." Jos tätä kuuntelee monta kertaa päivässä joka päivä kolmen vuoden ajan, kaivaa se omat syvät arpensa. Ei ne ole vielä parantuneet, ei lähellekään. Minun haluttiin kuolevan. Eikä vaan ne kiusaajat, myös entiset ystäväni, joita pidin elämäni tärkeimpinä.

Miten sellaisen voi unohtaa? Miten sellaisesta voi ikinä parantua? Miten minä voisin tälläisen jälkeen enää hyväksyä itseni? Minä pelkään niitä ihmisiä vieläkin. En vain pysty katsomaan niitä silmiin. Ja niiden takia pelkään nykyisiä ihmissuhteitanikin. Mitä jos kaikki romahtaa tälläkin kertaa? Entä jos kaikki ajattelevat minusta samalla lailla kuin Ne?

Minä olen pelännyt jo yhdeksän  vuotta. Minulla ei ole enää voimia pelätä.

Mutta minä en osaa muutakaan.

Onnellista elämää, humalassa selällään

Jau, tänää on siis ollu jenssipäivä. Lähettiin aamulla autolla mummin ja mutsin kaa ja hoideltii parit asiat ja käytiin vierailuilla.
Ekana käytii ukin veljen ja sen vaimon luona. Mää jotenkin vaan rakastan käydä niitten luona. Ukin veljen ääntä kuunnellessa vaan tulee tuttu ja turvallinen olo. Ja se on niin taiteellinenkin, se soitti nuorempana viuluu ja laulo ja sit se on ihan uskomattoman hianoi taului maalannu, esim. Pankakoskee, ruunaan koskia yms. Ja se näyttääkin vaa niin paljo ukilta. Itku pääsi kun muisteltiin sitä. Surullista tosin on että sillä on alzheimerin tauti eli muisti vaa huononee ja huononee ja näkö on myös nykysin tosi huono. Jännää silti oli, että se esim muisti mun toisen nimen, sen ja ukin kommelluksia lapsuusvuosilta sun muuta. Ihmismieli on jännä. Ikävä on kyllä ukkikultaa. Kohta melkein vuosi kulunut.
Tokana sit käytiin ukin siskon ja sen miehen luona. Sekin on huonossa kunnossa. Se sai halvauksen puoltoista vuotta sitten eli liikkuminen huonoa ja muisti lyhyt ja huono. Eikä sen miehestä oo siitä huolta pitämään, se kun on ollu toispuoleishalvaantunu niin pitkään kun mä jaksan muistaa. Surullista miten ihmiset menee noin huonoon kuntoon. Itkettää.
Mut ettei tää ihan masentuneeks menis tää meininki nii jatketaa.
Kyläilyjen jälkeen mummi ja mutsi heitti mut keskustaan ja lähti himaan. Sit tuli noi yhet apinat ja lähettii kauppoihin. Ei tullu kyllä ostettua yhtään mitään (köyhä lukiolainen yhy), paitsi tietty viinaa, minkä tosin vaa maksoin koska oon viel ite pentu, yhyhy. Tällä kyseisellä aineella sit terästettiin arnoldsilta ostetut fruitiet ja juotii ne ja hilpastiin vaimokkeen kämpille ja täällä ollaa vielki, nyt jatsei alottelemas(: huomen sit himaa ja hiuksii värjäileen!

Do you really wanna live forever?

... Ja historian tylsin hiihtoloma voi alkaa. K on kuopiossa, muut tytöt ties missä, A isosena riparilla ja purkerii nyt ei tule näkeen. Taidan olla ainut joka jämähtää tänne tuppukylään. Mutjoo no money no honey joten ei maha mitään. Tosin maanantaina ois kuulemma vaimokkeella jatsit jenssis, vois mennä. Ihmiset on oikeesti taas hävinny jonnekki kuusee ja mua vituttaa tämmöne. Luultavasti pakerran koulujuttuja, guhh.

Ei helvetti, missä vaiheessa mun elämästä tuli näin tylsää.