maanantai 31. joulukuuta 2012

Maybe this will be my year

Nyt ois tämäkin vuosi aikalailla pulkassa.

Vuonna 2012...

öö.

hmm..

Mitä hittoa minä tänä vuonna olen muka saanut aikaan?

Yksi vuosi taas mennyt ja tuntuu siltä et oisin palannu pari vuotta taaksepäin.
Tämä vuosi on lepsuiltu.
Ei enää.

Vuonna 2013...
 
En anna maailman kaatua

En roiku ihmisissä jotka ei halua mua elämäänsä tai joita ei kiinnosta olla minun elämässä

Teen jotain sellaista elämälleni, josta voin sitten vanhana muistaa vuoden 2013.




sunnuntai 23. joulukuuta 2012

Time to be honest, this time I'm bleeding

Jännää miten historialla tosiaan on tapana toistaa itseään.
Melkeinpä hauskaa, miten pari vuotta sitten olin aivan samassa tilanteessa.
Ja miten vannoin etten enää koskaan päästäisi itseäni joutumaan tähän jamaan.

Tämä tuntuu niin tutulta.
Tämän minä osaan.
Pelko.
Ahdistus joka kuristaa kurkkua.
Kun tuntuu että tuulenpuuska voi kaataa ja rikkoa.
Painajaiset.
Kaikki ihmiset työnnetään kauas pois, ettei vahingoittaisi niitä.
Vaan minä ja minun pääni.
Tällä kertaa se ei enää pääse yllättämään.
Tällä kertaa minä tiedän mitä tulee tapahtumaan.
Tällä kertaa ei ketään sivullisia oteta mukaan.
"Vain heikot ja avuttomat apua muilta pyytävät."
Tämä on minun taisteluni.
Ja jos minä häviän..

noh, häviäjille ei sääliä tarjota.

lauantai 15. joulukuuta 2012

Lupaan sinulle sen, että pilsneriä en ota enää ikinä!

ehehe.
Tiistaina oli meijän lukion puurojuhla.
VIHDOINKIN, alko jo energia loppuu kun on koko syksy sitä aherrettu.
Eilen sit tietenkin piti tätä työtä juhlistaa, eli jatkot oli illan ohjelmana.
Olin vankasti päättäny että nyt pysytään ihan vesilinjalla kerrankin, kun en ees juomia ollu ehtiny hankkii koska olin aikasemmin päivällä pyörähtäny joensuus hakemassa uudet silmälasit ( ♥ ).
Se päätös kestikin ehkä puolentoista tunnin ajan, ja sit olikin jo pakko saada jotain naista väkevämpää kun porukan jutut ei jaksanu selvänä naurattaa enää :D
Hauskaa oli, muistaakseni.
Vähä vaan vitutti tietyt henkilöt jotka ei viittiny mitään ees sanoo, hiljaa vaan nurkassa nauro ja tuomitsi kaikkia muita.
Noh, onneks kaikilla ei ollu nuttura yhtä kireellä.
Siinä sit esim. A:n kanssa naureskeltiin ja lauleskeltiin ja letitettiin sen hupparia, hmm.. :D
Keskiyön jälkeen kipitettiin kotiin kuten Tuhkimot konsanaan ja tämä päivä onkin sit pyhitetty nahjustamiselle.
Huomenna nimittäin ois treenit x2, maanantaina sama juttu, tiistaina ja keskiviikkona viimeisii koulujuttuja, torstaina kenraaliharjoitukset joulukirkkoo varten ja perjantaina sit pitäs siellä lauleskella keuhkojen rippeet ulos ja saada tokari käteen ja muka jäädä lomalle.
Alkaa jo tosissaan väsyttää ihan hitosti, neljäs peräkkäinen viikko millä on keikkaa ollu, alkaa jo tympästä- varsinkin kun kaikki on koulun kautta niin ei edes rahoja saa itelleen.
Muutenkin tullut nukuttua harvinaisen huonosti taas, painajaiset on palanneet.

Harkitsen vakavasti nurkkaan käpertymistä koko loppuvuodeksi.

keskiviikko 5. joulukuuta 2012

"Inspiraatio iski kyllä tässä ympäristössä"


Ja sitten lähti At soittelemaan tätä. Ei mul muuta kun khihi.


Tänään taas keikkaa pukkasi.
Soiteltiin koulun itsenäisyysjuhlassa/lakkiaisissa.
Allekirjoittaneellahan oli sellaset 38 ja rapiat kuumetta, joten kyllä hirvitti että mitähän koko hommasta oikein tulee.
Onneks ei ääni kuitenkaan särkyny kertaakaan varsinaisen show'n aikana, soittamiset meni aikas hyvin enkä pyörtyny, eli aikamoinen saavutus oli tämä päivä:D

Porukka oli lukion kuohukermaa eli siis aivan huippu.
Siihen kun vielä lisättiin At joka tuli leadkitaraa rämpytteleen, niin täydellisen keikan ainekset olikin jo kasassa.
Tossa porukassa oli just se ihanaa kun oli homma jotenkin niin rentoo ja luonnollista.
Kenenkään ei tarvinnu jotenkin yhtään yrittää, homma toimi ja kemiat mätsäs hyvin.
Siinä sit availtiin ennen keikkaa ääntä,  N ja varsinkin At soitteli kaikkee lastenlauluista tuohon ylempänä linkattuun (Jonka herra ite sit lauleskelikin:3 ) ja lauleskeltiin siinä samalla- tai no okei, lähinnä vaan naureskeltiin :D

Keikka oli tietysti vielä paljon parempi kokemus kun soundcheck.
Jotenkin ton herran lavakarisma on niin tarttuvaa että vaan hymyilytti biisien aikana ja kun jänskätti oma laulu niin kun sinnepäin katteli niin kummasti rohkeutta alko sateleen.
Oon varmaan sanonu ennenkin, mut At on varmaan mun lempparihenkilö jonka kanssa keikkailla.
Joillakin vaan on sitä kuuluisaa Jotain :D



ps.


Meille on rantautunu tälläinen uus ihanuusrakkausprinsessatuitui ♥
Oma koira sai pentuja ja päätettiin sit jättää tää höpönassu meille.
Nimi on Chiquitita, kavereiden kesken Chiqui.
Ihan oli melkeen ehtiny unohtuu millasta tää vauva-aika on, kädet ja jalat on ihan ruvilla kun neiti tykkää mutustella niitä pikku torahampaillaan ja kampauksenkin on laittanut ihan uusiksi:D
Mut siis hei kamoon, on se vaan niin SÖPÖ.

torstai 29. marraskuuta 2012

I try hard to make it, I just wanna make you proud

Itsekritiikki.
Tänään se taas näkyi.
Väittää muut mitä tahansa.
Kyllä minä kuulen milloin suoritus ei ole täydellinen.
Turha väittää vastaan.

Mutta milloin se on liikaa?
Vai onko sellaista asiaa olemassakaan?
Onko se liikaa?
Jos alkaa itkettää kuunnellessaan muita.
Jos ei vaan pysty näkemään itseä tarpeeksi hyvänä.
Mutta entä jos minä vain yksinkertaisesti EN VAIN OLE NIIN HYVÄ KUN MUUT LUULEVAT?
Entä jos minusta ei vain ole sellaiseen mahtavuuteen kun kaikki sanovat?
Entä jos minusta ei vain ole tarkoitus tulla parempaa kuin muista?
Jonkunhan täytyy olla huonompi että muut erottuvat joukosta.

Älkää syöttäkö minulle noita valheita.
Älkää sanoko, että minusta on parempaan.
Älkää väittäkö tuollaista.

Eikö kukaan ole ajatellut, että
Ehkä minä vain en ole niin loistava
Ehkä te kaikki olettekin vain väärässä
Ehkä minusta ei ole tarkoitus tulla mitään

Ehkä minusta oli tarkoitus tulla merkityksetön ja muiden alapuolella.

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Sticks and stones may break my bones

Sinä olet muuttunut.
Sinä et enää ole se ihminen, johon minä tutustuin muutama vuosi sitten.
Ihminen, johon minä nojauduin ja joka nojautui minuun.
Jolla oli aina oikeat sanat joka tilanteeseen.
Jonka minä ajattelin olevan parasta, mitä tässä elämässä on minun kohdalleni käynyt.

Miten sinusta on voinut tulla noin ilkeä.
Onko elämä oikeasti potkinut sinua niin kovaa päähän, että se täytyy kostaa muille?
Minä en ole ikinä tehnyt muuta kuin välittänyt.
Silloinkin kun sinä et välittänyt minusta, silloin kun minä olisin sitä eniten kaivannut.

Sinä olet muuttunut.
Aivan kuin toinen ihminen.
Minä en näe sinun silmissäsi enää sitä suloista ihmistä.
Sitä, jonka minä ensi kerran nähdessäni tiesin tulevan olemaan minun elämäni tärkeimpiä ihmisiä.
Sinusta ei ole muuta jäljellä siitä ajasta kuin näennäinen kuori.

Missä sinä olet?
Minä en pidä tästä uudesta robotista.

perjantai 23. marraskuuta 2012

Ei se oo minun syyni että pahan kaikessa kuulee

Laiska, tyhmä, saamaton.
Näillä voisi kuvailla oloa.
Ja niin monilla muilla sanoilla.
Päänsärky vaivaa jo toista viikkoa putkeen.
Ahdistaa.
Mikään ei tunnu onnistuvan.
Vanhoja juttuja on tullut uudestaan esille ja ne on alkaneet taas vaivata.

Tänään oli taas laulutunti.
Tällä kertaa koko pienen ryhmän kanssa.
Oli taas kauheeta.
En kuulunu sinne yhtään.

Opettajakin sano et säälii mua koska oon kuulemma niin hiton itsekriittinen.
Totta helvetissä olen.
Teki mieli huutaa ja itkeä että etkö tajua miksi
.
Mutta pidin suun kiinni, hymyilin ja vajosin syvälle tuoliin.
Sitten aloin ajatella oikeesti.

Mitä minä täällä oikeastaan teen?
En tunne kuuluvani tänne.
Ei minusta ole tähän.
Ei minusta ole muuhunkaan.
Miksi minä siis oikeastaan olen enää täällä?

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Another day is going by, I'm thinking about you all the time

Viikko ja varsinkin viikonloppu on ollut melko vauhdikasta.
Alla olevat kuvat siis jälkimmäisestä.



Lakkailin taas ylläripylläri kynsiä, näistä tuli ehkä yks kivoimmista pitkään aikaan.
Oikeesti toi sininen on sellanen sinivihreä (jep, mäkin tykkään mun kamerasta)
 
 
 


Siskonen tuli viikonlopuks himaan niin laitettiin ihan urakalla ruokaa:
 
 

MINÄ LAITOIN !
 
 

 

behind the scenes... Kukaan ei tietenkään voi olla seppä syntyessään.. :D
 

mango-juustokakkua, voin sanoa että oli aika OMNOM ♥
 
 

Eilisen puursin kirjallisuusesseetä. Se piti tehdä jostain ulkomaisesta klassikosta
ja ite sit tein Harper Leen "Kuin surmaisi satakielen". Oli ihan ok kirjana, itse esseen
kirjoittamisessa tuli vähä hankaluuksia aluksi mutta nyt se on valmis ja sellaset reilut
viissataa sanaa niin eiköhän se ala olla jo hyvän rajamailla:D
 

Löysin uuden rakkauden, miten jollakin voi olla noin IHANA ÄÄNI !
 
Lisäksi oon tehny ruotsin, enkun, ranskan ja biologian läksyt ja alottanut lukemaan ens viikolla starttaavaa koeviikkoa varten. Tänään oon sit käyny pari tuntii kuvailemassa puurojuhlajuttuja, pidettiin bänditreenit joiden jälkeen kahviteltiin vähän aikaa ja naurettiin idioottimaisille jutuille (At 1, minä 0 ) ja sitten vielä lauleskelin parisen tuntia  lukion kuororeeneis. 
 
PHUAAAAAAH.
 
Tän viikon aikana oikeesti on unohtanu välillä hengittää. Koko ajan pitää jotain tehdä, ja sit kun ei tee mitään niin on niin helvetin levoton ja syyllinen olo. 
Päähän koskee kauheesti koko ajan, niinkun kyllä aina.
Sen lisäks sitten meni eilen välit poikki yhen hyvän ystävän kanssa, joka nyt parin vuoden ystävyyden jälkeen suvaitsi kertoa että on vaan leikkiny ja kusettanu täysin.
Eihän siinä tietty mitää...
 
 

 
 

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

A long time ago we used to be friends but I haven't thought of it lately at all

Tänään oli mielenkiintoinen päivä.
Palautin enkun aineen mistä olin stressaillu pari viikkoo, nyt pitäs ens viikkoon  ootella et mikä numeroinen sieltä pyörähtäis.
Nauroin oudoille jutuille.
Vietin yhden tähän mennessä parhaimmista vapareista- juteltiin ton yhen apinan kanssa ja naurettiin ja se neuvo koulujutskissa.
Kävin näöntarkastuksessa pitkästä aikaa, näkö oli parantunu puol astetta, ohoo. Laseja lähetäänkin hankkimaan jenssiin kuhan koulujutskilta kehtaisi yhden päivän lintsata.

Tajusin että kaipaan vanhoja ystäviä.
Ehkä näiden vuosien jälkeen se viha alkaa taas laantua ja alkaa ajattelemaan niitä hyviä hetkiä mitä tuli monen vuoden ajan koettua.
Mutta sitten toisaalta, oliko ne hyvät ajat oikeasti hyviä vai kultaako aika muistot?
Vielä joskus kun nykyään jotain tapahtuu, puhelin on jo kädessä kun tajuaa ettei ole enää väleissä- eikä kukaan muu tiennyt sitä juttua.
Vieläkin kun näkee niitä jossain, jotain tapahtuu.
Jotain vihan, pettymyksen ja ikävän välimaastossa.
Mutta minä en tule olemaan se joka antaa periksi.
Minä en aio madella.
Minä olin se jota satutettiin.
Eikä kukaan teistä ikinä pyytänyt anteeksi.

Silti te olitte minun parhaita ystäviäni.

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

You say she's a friend, no friend of mine

Tästä on taas reiluus kaukana.
Minä olen katsonut monta vuotta sivusta,
kun muista on aina tullut tärkeämpiä.
Ja nyt on taas uusi meneillään.

Olenko minä oikeasti niin poissa kysymyksestä?
Onko se kaikki vain oikeasti minun päässäni?
Vai onko minussa jotain vikaa?

Miksi minä silti vain odotan?
Jos minun vuoroani ei koskaan tulekaan.

Jos sinä et vain enää ole sen arvoinen.

tiistai 30. lokakuuta 2012

Either way I found out I'm nothing without you

Ehkä se oli hänen silmissään.
Hänen tavassaan katsoa rauhallisin mutta silti hätkähdyttävän elävin silmin.
Yksi katse ja hän näki suoraan läpi.
Kaiken pahan läpi ja silti seisoi paikoillaan.
Kuin mikään ei saisi liikkumaan.

Ehkä se oli hänen käytöksessään.
Hänen tavassaan kuunnella ja antaa absoluuttisen suora mielipiteensä.
Mitä vain kunhan itsestään ei tarvitsisi avautua.
Ehkä se on osa hänen viehätystään; jäävuori, sisään vain harvat ja valitut.

Ehkä se oli hänen pinttyneissä tavoissaan.
Hänen raudanlujassa itsepäisyydessään.
Hänen näennäisessä rauhallisuudessaan
mutta miten se ajoittain roihahtaa kauniisiin ilmiliekkeihin.

Hän on aina ollut paikalla ja taustalla silloin kun se on eniten merkinnyt.
En minä ole unohtanut.
Hän on aina ollut korjaamassa.

Ehkä se on vain yksinkertaisesti hänessä.
Ehkä kaikki tapahtunut on vain muokannut ja ohjannut tähän suuntaan.
Ei se sattumaa ole ollut.
Tuonkaltaisessa täydellisyydessä ei ole mitään sattumanvaraista.




Tänään oli taas vanhojentanssiharkat.
Sain parissa tunnissa kuukauden naurut.
Henkilökohtainen huippuhetki oli se kun pyörähdin ja kaaduin parin syliin, oikein naisellisesti ja sulokkaasti tottakai:D
Onneks jätkä on sellanen joka osaa nauraa mulle, ja mikä parasta, mun kanssa:D
Kyl noista tansseista tulee ihan huippuu.

maanantai 15. lokakuuta 2012

You are the prize she's aiming to win

Sinulla oli mahdollisuutesi.
Sinulla oli hänet.
Sitten sinä yhtenä päivänä vain päätit ettet halua enää.

Mutta minä haluan.
Minä en koskaan pitäisi sitä toissijaisena.
Minä en päästäisi irti.

Sinulla oli mahdollisuutesi.
Nyt päästä hänestä irti.
Hän ei ole enää sinun, vaikka sinä yrität pitää kiinni otteessasi.
Tälläinen peli on kaukana reilusta.

Sinulla oli mahdollisuutesi.
Nyt anna minulle mahdollisuus.
Anna minun edes yrittää.
Enhän minä ole täydellisyyden perikuva niinkuin sinä.
Mutta minä olen odottanut monta vuotta.
Minä olen katsonut vierestä kun muut ovat saaneet vuoronsa.
Minä olen tehnyt tämän eteen töitä.
Minä olen valvonut öitä ja tehnyt kaikkeni ja enemmän.

Silti koskaan ei ole minun vuoroni.

perjantai 12. lokakuuta 2012

You're gonna kick off before you even get halfway through

Tänää pääsin koulun puolesta järjestämälle yksityislaulutunnille.
Sinne jäi viimeisetkin uskon rippeet siitä et jotai taitoja olisi.
Kyllähän se ope sano et hyvin meni mut hei kamoon, se on ope, sen elämäntehtävä on kannustaa.
Äänenavauksessakin mun oli pakko aloittaa asteikko uudestaan jos ääni ei kuulostanut tarpeeks hyvältä tai jos oli epävireinen.
Vaikka se sanoi ettei tartteis koska se oli vaa äänenavausta.

Se yritti opettaa sellasii tiukkoi äänii et sais desibelei ja voimakkuutta enemmän lauluun.
Ensimmäisenä se sano et piti huutaa täysillä.
Jäädyin ihan täysin.
En halunnu.
Kesti kauheen pitkään että uskalsin.

Sitten alettiin ihan oikeen laulun kautta harjoitteleen niitä ääniä.
Joka kerta kun meni pieleen (eli usein), mun oli pakko aloittaa alusta.

Ope ihmetteli mikä mulla oikein on.
Kuulemma mikään muu mua ei rajoittaisi paitsi henkinen puoli.
"En oo varmaan ikinä tavannu laulajaa joka ois yhtä itsekriittinen sun iässä."

"Susta vois tulla jotain upeeta jos uskaltaisit heittää noi estot roskakoppaan ja elää vähän."

Täysin tuntematon ihminen sai selville mun perimmäisen ongelman puolessa tunnissa vain kuuntelemalla mun laulua ja yrittämällä opettaa uutta..

torstai 11. lokakuuta 2012

"Tulit tänne potkimaan tyhjää, mieti vähän mihin tähtäät"

Ei se ole reilua.
Minä yritän niin paljon, vielä enemmän kun ne toiset.
Ja silti minä aina häviän.
Miksen minä voisi edes välillä voittaa?

Miksi jotkut saa olla täydellisiä?
Miksi jotkut taas ei?
Miksi minä en koskaan saa yllettyä täydellisyyteen?

Mietin mitä tapahtuisi jos minä vain joskus häviäisin.
Puff.
Minun virheellisyyteni voisi sekunneissa korvata joku.
Melkeinpä kuka vaan.

Mitä helvettiä minä siis täällä enää teen?

tiistai 2. lokakuuta 2012

Think I'm really falling for his smile

Koeviikko on siis nyt virallisesti ohi, JEEEESSSS !
Harvinaisen huonosti on kyl menny.
Äikästä tuli 7 (...........)

Matsku meni viel huonommin plus UNOHIN tehä yhen tehtävän...
Olin tunnissa valmis ja toisen tunnin tulos näkyy alla:

Tiedän, en osaa piirtää:D
 
Musan koe meni yllättävän hyvin kai vaikken kirjaa kertaakaan avannu. Ihan hatusta vetelin tietoo Sibeliuksesta sun muista. Aktiivisuuspointseil varmaan kymppi vois läsähtää.
 
Ussan koe meni varmaa iha suht hyvin luulisin, se kyl vähäse jänskättääpi.
 
Tänää oli sit hissan koe viimesenä.
KIRJOTIN 7 KONSEPTINSIVUU.
Nyt jos ei tällä koroteta numeroo niin ei sitten millään.
Aika loppu jopa kesken niin en ehtiny kirjottaa ees kaikkee mitä olin aikonu ):
 
Siitä sit käsi pipinä tassuteltiin musantunnille jossa At olikin yllätyssijaisena.
Mikäs siinä, eipähän tullut tylsää tuntia, soiteltiin ja kuunneltiin hyvää musaa:D
ps. evotin enkä osannu ottaa koppii kun avaimet heitettiin, murr..:D
 
Kiva fiilis, loppujen lopuks aikas mukava päivä.
Tiedossa onkin pari aikas mukavata juttuu tulossa, khihi, happy!(:

lauantai 29. syyskuuta 2012

Pojat laulakaa se laulu, joka sai mut aina nauramaan

Eilen oli siis hämärän kaupan ilta ja kaks keikkaa.
Viimeisin oli oman bändin kanssa ja oli aika mahtavaa. Kuvat myöskin tältä keikalta.


Pielisentietä ja uudenkarhea liikenneympyrä
 

Koko lössi.
 

kitarasankarimme S
 
 

A <: p="p">
 
 


At tuli taas seuraks lavalle fiilisteleen, oli kyl tosi kiva !
Tässä ollaankin vähä keskusteltu et otettaisko tuo herra mukaan vakijäseneksi, ite
kyl kannattasin, sen verran intohimoisesti suhtautuu musiikkiin
ja muutenki aivan loistava jätkä<: p="p">
 
 

Kaiken kaikkiaan oli loistava keikka.
Paniikkikohtaus oli tosi lähellä kun huomasin yleisössä olevan useammankin entisen kusipään sekä
ihmisen joka teki elämästä helvettiä ysiluokkaan asti.
Siellä ne huuteli.
Ahdistuneena ja melkein itku kurkussa katsoin vasemmalle missä A ja At oli.
At ei tiennyt menneisyydestä mitään, mutta luultavasti arvasi, koska katsoi suoraan silmiin, hymyili ja sanoi hiljaa että "sä oot niiden yläpuolella".
Ja aloin oikeesti ajatella että niin oonkin.
Että jos minä nyt luovutan niin minä olen hävinnyt.
Nehän haistaa muiden petojen tavalla pelon.
Eihän mulla ole mitään syytä panikoida.
Mulla on mun pojat mun ympärillä.
Niiden takia muut ei voi satuttaa enää.
Niiden kanssa lavalla olen koskematon.
Niinpä me aloitettiin ensimmäinen kappale.
Laulaessa heitin yhden hymyn kusipäiden suuntaan ja lopun keikan hymyt omistin mun jätkille sekä yleisössä oleville ystäville, jotka tiesi miten vaikeaa tämä tilanne mulle henkilökohtaisesti oli.
 
Nautin illasta ja varsinkin seurasta.
Sellaisille hetkille elämää eletään.
 
 
 

 
 
 

keskiviikko 26. syyskuuta 2012

You can get what you want or you can just get old

Hujuiii ei oo taas tullu kirjoteltuu pitkää aikaa. Itsetunto on vaa kokenu kolauksii ku äikän aineet sun muut menny päin helvettiä nii on alkanu ajatella et onko mulla minkäänlaisia kirjoituksellisia lahjoja.
Mut anyways, I'm back.

Koeviikko alko maanantaina eli minkäänlaista elämää en oo omistanu. Eilenki luin melkee vaille yhtee ussaa, kokeita jälellä vielä matskusta ja hissasta.
Muutenki ollu ihan hulluu, koeviikon lisäks on ollu kiire puurojuhlan järkkäämisissä, vanhojentanssiharkat alkaa about viikon päästä (HUI) ja bändin kanssa ollaan reenailtu ahkerasti perjantain hämärän kaupan iltaa varteen ja toisenki musanproggiksen kans ollaan reenailtu kyseistä tapahtumaa varten. Välillä saattaa unohtaa hengittää.

Onneks pari ihmistä on piristäny, kummasti voi jonkun hymy piristää omaakin päivää(:

Mutta nyt paraabelien ja derivaatan nollakohtien ihmeelliseen maailmaan, heips!

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Locked inside your heart-shaped box for weeks

Minä haluaisin laittaa sinut häkkiin.
Kauniiseen kultaiseen häkkiin kuin arvokas lintu.
Tai kuplaan.
Peililasiseen kuplaan.
Että sinä et näkisi muita.
Ettei muut saisi sinua nauramaan.
Ettet tajuaisi että muut saattaisivat tehdä sinut onnellisemmaksi.

Ajatukset jakautuvat.
Miten minä  voisin halveksia jotakin, mikä saa sinut onnelliseksi?
Mutta sinä olet minun.
(olethan?)
Olet ollut minun monta vuotta pitempään kun muille.
Silti minä pelkään joka päivä sinun tajuavan.
Silti minä pelkään joka päivä sinun olevan huomenna poissa.
Pelkään sinun päättävän ettei tämä ole sen arvoista.
Etten minä ole sen arvoinen.

Entä jos sinä et olisi kuplassa onnellinen?
Entä jos sinä haluatkin jonkun muun kuplaan kanssasi?
Entä jos minä joudun taas katsomaan ulkopuolelta, kun joku muu ottaa minulta kaiken rakentamani?

Voiko ihminen sitä enää selvemmin sanoa.
Minä haluan sinut.
Olen aina halunnut.
Ensimmäisestä päivästä lähtien.
Sinä olet syy siihen, miksi tämä ei kenenkään muun kanssa ole toiminut.
Sinun takiasi laulut tarkoittavat minulle jotain.
"Sä sanot loppuun lauseet, jotka aloitan
Ja keräät talteen palaset kun hajoan
."
Toista sinunlaistasi ei ole eikä tule.

Minä haluan sinut.
Vain sinut.
Sinut, ja silloin kestäisin mitä vain.




sunnuntai 2. syyskuuta 2012

'cause I've got time while he got freedom

Eilen käytiin K:n kanssa tyhjentämässä rakas naapurikaupunkimme Joensuu.



söpö muumivihko johon voi taas kirjotella vitutuksen puuskassa jotain:D
 
 

enkun idiomisanakirja, kyl näillä alkaa kymppejä läsähellä aineista !
 
 
aattelin että alkaisi ehkä olla uuden lompakon aika, kun edellinen lompsa on ollut kolmosluokalta asti:D Ei toi oikeesti oo niin massiivinen kun miltä näyttää.
 
 
 

The mentalistin eka tuokkari ♥
 
 

ehkä maailman söpöin leppiskaulakoru, jonka kuoren alla on pikkuinen kello ! (Glitteristä)
 
kynsibufferi, Kicks
 
hot pink- kynsilakka, Kicks
 
 

violetti kynsilakka, Kicks
 

nutturavalkki, Kicks. Täl saa täydellisen nutturan naurettavan helposti:D
 
 

dimangikaulakorun tapanen koruviritelmä jonka aattelin ehk laittaa vanhoihin, Aleksi 13
 
 
Valkonen pitsitoppiviritelmä, Seppälä
 
Täydellinen pitkähihainen, Seppälä
 
pari magneettikynsilakkaa Seppälästä, saa nähä toimiiks nää yhtä hyvin kun Isadoran vastaavat.
Noi on oikeesti erivärisii, salama vääristää vaan.
 
Näitten lisäksi ostin tietty sit viel jonkun normi valkosen kynsilakan ja jotai alusvaatteit yms mut ne ei nyt ketään kiinnosta:D
 
Hauska reissu oli vaikkakin väsyttävä.
Tänään pitäis käydä bänditreeneis, lukiolla musalinjaproggiksen reeneis, tehä matskun, ussan ja hissan läksyt ja aloitella äikän kirja-arvostelun tekemistä.
"Today I swear I'm not doing anything, I just wanna lay in my bed.." :D
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 
 

maanantai 27. elokuuta 2012

Minä olen muuttunut, itseluottamus nollassa

Nyt on pari viikkoo käyty taas kouluu.
Heti ekana päivänä alettiin jauhamaan kirjotuksista.
Ei stresaa toki.
Muutenki tulossa iha hiton kiireinen talvi.
Puurojuhlaa, vanhoja, musalinjaa, ja lupasin viel ehkä kantturoida parit hautajaiset sun muut.
Ja aattelin viel panostaa kouluun tänä vuonna.
Väsyttää kauheesti.
Nukun ehk keskimäärin 5 tuntii yössä.
Koomaolo.
Pyörryttää.
Päähän koskee.
Muisti on huonontunu.
Sydän sykähtelee oudosti aina välillä.

Hauska vuosi tulossa.

lauantai 18. elokuuta 2012