Viime aikoina on ollut aika paljon toimintaa.
Ässä tuli pari viikkoa sitten takaisin kotiin. Se oli ihan jees. Mutta, noh.
Kirjoituksiin on alettu lukea. Ruotsia on päntätty muutaman oppikirjan verran ja luettu samankielistä kirjallisuutta mutta englantia en ole vielä uskaltanut aloittaa koska silloin alkaa THE KRIISI. Ehkä aloitan vasta sitten, kun muutaman viikon päästä alkaa enkun abikurssi (ääks).
Pari päivää sitten kotiuduin reissusta. Tehtiin mamin kanssa pieni roadtrip, ajeltiin etelään, mm. Turku, Lahti ja varsinkin Helsinki tuli katsastettua ja lopulta napattua sisko kyytiin että sekin pääsee lomailemaan pariksi viikoksi Pohjois-Karjalaan(:
Jännää oli huomata miten on jo alkanut helsingistyä, osasin mutsille antaa neuvoja mihin parkkeerata ja esim miten ajaa Haagasta Annankadulle ym. Helsinki on mun kaupunki. Sinne minä haluan vuoden päästä.
Eilen sitten selviydyin vielä keikkailemaan iltatorille bändin kanssa. Oli ehkä yksi parhaimmista keikoista, vaikka treenaus oli jääny aika vähille ja se näkyikin joissain biiseissä. Ehkä juuri sen takia fiilis oli korkeella ja jaksoi yrittää uusia juttuja. Kitaristimme esim. lähtivät soittamaan yleisön joukkoon (kiitos langattomien) ja välispiikkaukset oli täysin omaa luokkaansa.
Loistokeikan huipuksi lähdimme sitten bändin poikien kanssa muutamille. Jotenkin noihin jätkiin on alkanut niin kiintyä että juuri tuollaisina hetkinä tuntuu että oisi tunnettu jo paljon pitempään kuin oikeasti ja alkaa ajatella, miten elämä olisi paljon köyhempää ilman heitä(:
Kiitos siis siitä heille, taas on onnellisuusaste pari pykälää korkeammalla(----:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti