"Mä en usko että mä selviydyn ees kakskymppiseksi."
" Jos sä tahdot niin nii senkun vaan."
Missä vaiheessa se on muuttunut tälläiseksi?
Miksi sinä et enää välitä?
Onko minusta tullut niin merkityksetön?
Miksi minä en kelpaa enää?
Olenko minä koskaan kelvannutkaan?
Miksi muut ihmiset ovat sinulle tärkeämpiä?
Me ollaan tunnettu pitempään.
Ei ole reilua työntää minua syrjään.
Nytkö pitäisi sitten vain siirtyä eteenpäin?
Tyytyä siihen, että me saatetaan olla hyvänpäiväntuttuja, vaikka ennen oltiin tosi läheisiä?
Vai oltiinko me ikinä?
Kuvittelinko minä vain?
Välititkö sinä edes ikinä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti