Minä haluaisin laittaa sinut häkkiin.
Kauniiseen kultaiseen häkkiin kuin arvokas lintu.
Tai kuplaan.
Peililasiseen kuplaan.
Että sinä et näkisi muita.
Ettei muut saisi sinua nauramaan.
Ettet tajuaisi että muut saattaisivat tehdä sinut onnellisemmaksi.
Ajatukset jakautuvat.
Miten minä voisin halveksia jotakin, mikä saa sinut onnelliseksi?
Mutta sinä olet minun.
(olethan?)
Olet ollut minun monta vuotta pitempään kun muille.
Silti minä pelkään joka päivä sinun tajuavan.
Silti minä pelkään joka päivä sinun olevan huomenna poissa.
Pelkään sinun päättävän ettei tämä ole sen arvoista.
Etten minä ole sen arvoinen.
Entä jos sinä et olisi kuplassa onnellinen?
Entä jos sinä haluatkin jonkun muun kuplaan kanssasi?
Entä jos minä joudun taas katsomaan ulkopuolelta, kun joku muu ottaa minulta kaiken rakentamani?
Voiko ihminen sitä enää selvemmin sanoa.
Minä haluan sinut.
Olen aina halunnut.
Ensimmäisestä päivästä lähtien.
Sinä olet syy siihen, miksi tämä ei kenenkään muun kanssa ole toiminut.
Sinun takiasi laulut tarkoittavat minulle jotain.
"Sä sanot loppuun lauseet, jotka aloitan
Ja keräät talteen palaset kun hajoan."
Toista sinunlaistasi ei ole eikä tule.
Minä haluan sinut.
Vain sinut.
Sinut, ja silloin kestäisin mitä vain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti