Pojat laulakaa se laulu, joka sai mut aina nauramaan

Eilen oli siis hämärän kaupan ilta ja kaks keikkaa.
Viimeisin oli oman bändin kanssa ja oli aika mahtavaa. Kuvat myöskin tältä keikalta.

Pielisentietä ja uudenkarhea liikenneympyrä

 

Koko lössi.

 

kitarasankarimme S

 

 

A <: p="p">

 

 

At tuli taas seuraks lavalle fiilisteleen, oli kyl tosi kiva !
Tässä ollaankin vähä keskusteltu et otettaisko tuo herra mukaan vakijäseneksi, ite
kyl kannattasin, sen verran intohimoisesti suhtautuu musiikkiin
ja muutenki aivan loistava jätkä<: p="p">

 

 

Kaiken kaikkiaan oli loistava keikka.

Paniikkikohtaus oli tosi lähellä kun huomasin yleisössä olevan useammankin entisen kusipään sekä
ihmisen joka teki elämästä helvettiä ysiluokkaan asti.
Siellä ne huuteli.

Ahdistuneena ja melkein itku kurkussa katsoin vasemmalle missä A ja At oli.
At ei tiennyt menneisyydestä mitään, mutta luultavasti arvasi, koska katsoi suoraan silmiin, hymyili ja sanoi hiljaa että "sä oot niiden yläpuolella".

Ja aloin oikeesti ajatella että niin oonkin.

Että jos minä nyt luovutan niin minä olen hävinnyt.

Nehän haistaa muiden petojen tavalla pelon.

Eihän mulla ole mitään syytä panikoida.

Mulla on mun pojat mun ympärillä.
Niiden takia muut ei voi satuttaa enää.
Niiden kanssa lavalla olen koskematon.

Niinpä me aloitettiin ensimmäinen kappale.

Laulaessa heitin yhden hymyn kusipäiden suuntaan ja lopun keikan hymyt omistin mun jätkille sekä yleisössä oleville ystäville, jotka tiesi miten vaikeaa tämä tilanne mulle henkilökohtaisesti oli.

 

Nautin illasta ja varsinkin seurasta.

Sellaisille hetkille elämää eletään.