maanantai 15. huhtikuuta 2013

The only thing that's real

Taas sitä vaan tässä tilanteessa ollaan.
Yöt menee ajatellessa.
Unetonta unta toivoessa.
Painajaisiin heräillen.
Odottaen aurinkoa ja aamua.
Tai no, jotain valoa edes.
Päivät taas menee kuin unessa.
Ne on tulleet takaisin.
Tuntuu kuin katselisi vain vierestä jotain minun kaltaistani.
Silmäpussit.
Väsyneet silmät.
Puhuu mitä sylki suuhun tuo.
Itkun partaalla hetkittäin.
Onko se minä vai joku muu?
Haluan todellisuudesta kiinni.
Päivät lipuu ohi eikä niistä jää mitään muistikuvaa.
Kaikki päivät tuntuvat, kuulostavat, näyttävät samalta.
Se on ihan kuin unessa.
Milli milliltä, vajoan vähän kauemmaksi pinnasta.
Kuin halvaantuneena.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti