We might as well be strangers

Se tunne.
Se tunne joka sinusta heijastuu.
Sinä elät elämäsi huippuaikaa.
Minä olin ja olisin vain esteenä tiellä.
Minulla oli jollain aikaa niin tarkka suunnitelma.
Minä tiesin mihin tähdätä, tiesin mikä on tärkeää.
Aivan kuin olisit vienyt sen tiedon mukanasi.
Mikään ei ole enää niin varmaa.
Minä en ole enää varma mitä minä haluan.
Ainut asia mistä tunnen olevani varma.
Minä haluan takaisin sinun elämääsi.
Minä haluan jakaa sinun huippuaikasi ilon.
Mutta entä jos kaikki tuo ilo johtuu siitä etten minä enää OLE sinun elämässäsi?
Saako se sinut noin loistamaan?
Saako se sinut vielä kauniimmaksi kuin ennen?
Ohitan sinut käytävässä.
Yritän katsoa sinua silmiin mutta sinulla ei ole halua katsoa minuunpäin.
Vilkaisen vielä jälkeesi.
Törmään ihmiseen edessäni.
Mutta minä en kompastunut tuijottaessani menneisyyteni perään.
Huokaisin vain syvään sinun kävellessäsi pois minun näkökentästäni.