I know you're there but I can't see you anymore

Vähä vähältä sinä alat haihtua.
Pienet asiat unohtuvat ensin.
Minkäväriset sinun silmäsi olivatkaan?
Millä tavalla sinä puhuitkaan minulle?
Miltä se tuntuikaan kun sinä katsoit minua silmiin?

Yritän pitää kynsin ja hampain kiinni sinun muistostasi.
Meidän muistoistamme.
Minä en halua unohtaa.
Sinä olit osa minua monta vuotta.
Sinä olit minulle tärkeä.

Pinnistellen muistan joitan yksityiskohtia.
Silti sinun kulkiessasi käytävillä ohi näytät melkein kuin muukalaiselta.
En ajattele sinua tiedostamatta enää niin paljon.
Ajattelen silloin kun laitan itseni ajattelemaan.

Onko se niin kun olen pelännyt?
Onko tämä merkki siitä, että minun kannattaisikin vain unohtaa?
Kertooko tämä siitä, että haava on jo melkein parantunut?

Tarkoittaako tämä nyt sitä, etten minä tarvitsekaan sinua enää elämääni?