perjantai 16. syyskuuta 2011

Tälläisessä seurassa käy tunnit vartissa

day 15 - a song that describes you







tough choice, joten kaksi.

Eilen oltii päntin kaa kolilla kun oli joku koli forum homma nii oli sit ravintolakeikka. Taas ihan parhaimmisto ilta! Vaikka porukka lämpeski tosi hitaasti nii meil oli vitun hauskaa koska henkilökemiat on vaa iha kultaa. Ja hauskin osa oli tietysti keikkamatkat. Varsinkin kotimatkassa oli jotain melkee taianomaista, keskiyön aikaa lähettii keikkapaikalta ihan pimeessä ja hiljasella tiellä, musiikit soimassa puhelimesta, A melkeinpä sylissä koska takapenkillä oli rajotetusti tilaa ja laulettiin ja naurettiin ja aika kulu aivan liian nopeesti. Ja katseista näki että muutkin oli samalla mielellä. A totesikin ihan samaa kun mä olin sanomassa matkan aikana: ihan paras porukka josta on tullu kun toinen perhe ja ei tiiä parempaa tapaa viettää vapaa-aikaa. Täsmälleen samaa mitä mäki oon ajatellu. Just tätä se henkilökemia tarkottaa. Esim. multa ja A:lta on joskus kyselty miks me ei seurustella. No öö, itse asiassa en tiiä. Joskus mulla oli siihen joku juttu, mut sit se alko seurusteleen ja vasta eros jajaja silti en tiiä. Meistä on tullu vaan niin hyvii kavereita, kun me ollaan soitettu jo ennen toisessaki bändis yhes nii kai sitä on tottunu toiseen. ÄÄÄ nyt taas karkas aiheesta.

Yhen jälkeen kotiuduttiin erittäin väsyneenä mutta onnellisena ja siitä sit suoraan nukahin sängylle, en muistanu ees meikkei pestä pois (hups). Ei se mitää, kymmenen aikoihin sit heräilin ja koulu alkaa vast yheltä.

Eilisen voimin jaksaa taas hymyillä pari viikkoo vaikka oiski vuosisadan monsuuni menossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti