Mitäpä jos sä pelkäät turhaan?

Pää tuntuu tahmealta ja puiselta.
Elämä tuntuu tyhjältä.
Päivät vaan matelee ohi samanlaisina.
Yöt kuluu seinää tuijottaen, yrittäen saada unta.
Päivät menevät yrittäessä pysyä hereillä.
Välillä huone pyörii ympärillä, pää jyskyttää, vatsaan koskee.
Jokin aivoissa tukkii kaiken toiminnan.
Vie koko tilan alitajunnasta.
Estää heräämästä tästä puolikoomasta.

Minä haluaisin puhua sinulle tästä.
Itseasiassa ihan melkein mistä vaan.
Mutta minun ylpeyteni on tässä panoksena.
Tämä mittaa minun itsehillintäni.
Minä en voi hävitä tätä taistelua.

Kaikki muutkin ovat kadonneet.
Tai sitten avaan suuni väärässä paikassa väärään aikaan.
Minä en uskalla enää avata suutani.
Kai ne sanoisivat jotain jos ne kaipaisivat?
Niinhän?

Minä haluaisin nauraa.
Nauraa niin kovaa että mahaan koskisi, hukuttaisi sen kaiken muun säryn.
Minä haluaisin itkeä.
Itkeä niin että silmät kuivuisivat.
Minä haluaisin vain jotain tunnetta.
Vihaa, pettymystä, iloa, surua.
Jotain.