perjantai 23. marraskuuta 2012

Ei se oo minun syyni että pahan kaikessa kuulee

Laiska, tyhmä, saamaton.
Näillä voisi kuvailla oloa.
Ja niin monilla muilla sanoilla.
Päänsärky vaivaa jo toista viikkoa putkeen.
Ahdistaa.
Mikään ei tunnu onnistuvan.
Vanhoja juttuja on tullut uudestaan esille ja ne on alkaneet taas vaivata.

Tänään oli taas laulutunti.
Tällä kertaa koko pienen ryhmän kanssa.
Oli taas kauheeta.
En kuulunu sinne yhtään.

Opettajakin sano et säälii mua koska oon kuulemma niin hiton itsekriittinen.
Totta helvetissä olen.
Teki mieli huutaa ja itkeä että etkö tajua miksi
.
Mutta pidin suun kiinni, hymyilin ja vajosin syvälle tuoliin.
Sitten aloin ajatella oikeesti.

Mitä minä täällä oikeastaan teen?
En tunne kuuluvani tänne.
Ei minusta ole tähän.
Ei minusta ole muuhunkaan.
Miksi minä siis oikeastaan olen enää täällä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti