Tästä on taas reiluus kaukana.
Minä olen katsonut monta vuotta sivusta,
kun muista on aina tullut tärkeämpiä.
Ja nyt on taas uusi meneillään.
Olenko minä oikeasti niin poissa kysymyksestä?
Onko se kaikki vain oikeasti minun päässäni?
Vai onko minussa jotain vikaa?
Miksi minä silti vain odotan?
Jos minun vuoroani ei koskaan tulekaan.
Jos sinä et vain enää ole sen arvoinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti