Herne.
Vittu mä tunnen itseni taas herneen kokoseks.
Kukaan muista.
Paitsi sanoakseen jotain takaisin.
Puhuakseen paskaa.
Mä oon tässä, koko vitun ajan.
Minä kuulen kyllä kaiken.
Nään kaiken katseistakin vaikkei sanoja kuuluisikaan.
"Mitäs pienistä, kyllä se siitä", sanot.
Sinät et tiedä mitä tää mulla on.
Se on hirviöiden paluuta takaisin.
Jos olisit ollut sitä todistamassa keväällä
et sinä sanoisi noin.
Sinä et ole nähnyt minua sellaisena.
Sinä olet hädin tuskin edes minua nähnyt minkäänlaisena.
Ja minä haluaisin vain nähdä sinut
pian.
Halata, jutella.
Olla lähellä.
Enkä vain sinua.
Muitakin jotka ymmärtäisivät.
Jotka eivät taputtelisi selkään,
ei se auta.
Vaan antaisivat vain itkeä
ja sitten vain pitäisivät lujempaa kiinni.
Kohta pitäs mennä leipoon mutsin kaa laskiaispullia. Vois postailla sit ehkä vähä myöhemmin myöskin. Ehkä. Jos on jotain.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti