Sinussa on jotain haavoittunutta, jotain tahraamatontakin

Tänään se tuli. Se kauan odotettu, pelätty. Romahdus. Itkua, "mä en jaksa enää yhtään enempää, mut on revitty liian moneen suuntaan."

"Jos toi ei kohta lähde parempaan suuntaan niin sulle alotetaan uudestaan lääkitys."

Upeaa toimintaa, painostamalla saitte mun ahdistuksen ja vihan syyn selville. Keino kai se sekin.



p.s: Ne on tulleet takaisin.