keskiviikko 21. syyskuuta 2011

Viimeinen erinomainen mies, tietää ettei menneitä kaivella sais

Ei tää oo sitä miltä tuntuu. Ei voi olla, ei saa. Tää o nähty jo pari vuotta sitten eikä onnistunut. Silloin ei ollut mitään menetettävää, enhän minä oikeasti tuntenut sinua. Sitten tutustuin ja sain oppia sinun olevan ystävistä parhaimmistoa.

Kun minulla oli niin helvetin vaikea elää ja olla, sinä kuuntelit aina ja osasit snoa ne oikeat sanat, väittelit kanssani, vaikka olisikin ollut miten lapsellinen aihe. Vaikka minä suutuin sinulle koska luulin sinun levittelevän pelkojani kavereillesi, tajusin että teit senkin vain koska sinä välitit minusta niin paljon ja tarvitsit neuvoja miten auttaa.

Kun sinulla oli ja on vaikeaa, minä kuuntelen ja neuvon. Vaikka sinun hymysi huijaa useimpia, ei minua. Minä tiedän kyllä.

Aina kun me ollaan samassa porukassa se on kiinnostavaa, Ei me tarvita ees sanoja, kun sinä katsot minua sillä tietyllä tavalla, minä tiedän täsmälleen mitä sinä tarkoitat. Meille on vaan kehittynyt erityinen side, erilaisempi mitä olisin koskaan voinut kuvitella. Mikään ei ole pakotettua. Jos jompikumpi haluaa typerän laulun duettona, me lauletaan. Jos toinen ei osaa päättää millainen esiintymisasu olisi hyvä, toinen tietää kyllä.

Joka hetki joka on yhdessä vietetty, on kultaa ja mikä parasta, sinä olet tismalleen samaa mieltä. Susta on tullut kuin veli mulle. Mä en olisi voinut uskoa, jos joku olisi sanonut pari vuotta sitten että minä tulisin saamaan tuollaisen ihmisen elämääni.

Minä en halua ikinä menettää sinua ja mitä meillä on. En vain tunteen, mikä on tullut pintaan vähän aikaa sitten, vuoksi.

Silti en osaa olla miettimättä, voisiko siitä syntyä vielä jotain parempaa?

2 kommenttia:

  1. Hih, rupes virnuiluttamaan silleen typerästi! Ihastumisen tunne on yksi parhaimmista ja samalla pahimmista mitä maa päällä kantaa...onneksi en ole sentään vielä niin vanha tai meidän suhde niin kulahtanut etteikö kutkutuksia vatsanpohjassa tuntuisi silloin tällöin edelleen :)

    VastaaPoista