Millon elämästä tuli näin helvetin vaikeeta.
Mä haluun olla taas lapsi enkä murehtia mistään vakavammasta kun joistai leluista.
Tää ei oo reiluu. En mä oo aikuinen vielä. Mä en pysty auttamaan. Mä en pysty tekeen muuta kun valvoo öitä, itkeä ja miettiä miten helvetissä tästä selvitään.
Ihmiset ei ymmärrä.
En mä voi puhua tästä kellekkään.
Mut mua pelottaa, pelottaa ihan oikeasti miten tässä tulee käymään.
Enkä mä pysty auttamaan konkreettisesti mitenkään.
Mä olen vain rasite.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti