sunnuntai 6. helmikuuta 2011

His laugh he hates but I think it's so sexy

Sinä olet vain niin hyvä.
Olet aina siellä auttamassa kun minuun koskee.
Mutta nyt kun sinä olet elämässäni minuun ei koske.
Sinä olet vain niin hyvä.
Aina kun minä kaipaan tai ajattelen sinua, annat kuulla itsestäsi.
Ja vaikken sinua silloin ajattelisi, sinä laitat minut ajattelemaan.
Sinä olet vain niin hyvä.
Soitat aamuviideltä ystäviesi keskeltä kysyäksesi
onko kaikki ookoo,
nukunko hyvin.
Sinä olet vain niin hyvä.
Sinä todella tahdot seuraani,
sinä sanoit niin.
Ja kaipaat minua.
Haluat nähdä ja halata,
pitää lähellä.
Sinä sanoit sen omasta tahdostasi.
Ja sinä rakastat minua.
Sinä sanoit itse, todella, niin.
Vaikka se olisikin vain ystävänä,
ei se minua haittaisi.
Sellainen rakkaus on vahvempaa kuin muu.
Ja minä rakastan sinua.
Miten saat minut hymyilemään ja virnuilemaan
typerästi läpi koko päivän.
Miten saat minut näkemään itseni ja elämäni kauniimpana ja parempana
kun olisin voinut ikinä toivoa.
Miten saat nauramaan keskellä jotain muuta ja ihmiset tuijottavat pitkään.
Miten kaikki tuttunikin huomaavat onnellisuuteni
ja miten olen muuttunut.
Enkä minä vain rakasta kaikkea mitä teet minulle.
Eiei, vaan sinua itseäsi eniten.
Miten olet niin suloinen kun selität elämänfilosofiaasi
vaikken aina ymmärtäisikään.
Miten osaat myös olla hauska ja rento.
Miten kerrot rehellisesti menneestä.
Ja ulkonäöstäsi en uskalla edes aloittaa,
ei sille tulisi loppua lähiaikoina.
Ja eniten kai rakastan sitä miten saat minut puhumaan kirjoittamaan tälläistä siirappia.
Enkä minä edes oikeastaan välitä.
Kai minä olen tätä vähän ansainnut kaiken menneen jälkeen?






Ei kommentteja:

Lähetä kommentti