maanantai 21. helmikuuta 2011

You got to lose to know how to win

Tänään oli viel vapaapäivä tälle tädille (ois ehkä kyl kannattanu mennä skolee ku kuulin et oli lukion ainevalintainfoo, jes tätä tuuria!) ja innostuin sit touhuumaan.

Tää pikkuinen suomuinen herra nimeltä Pokonen on nyt tutinu viitisen kuukautta ja sit aloin ettii tietoo et onks se normaalii ku se rupes viel nii aikasee. Mut kyl se kuulemma on mut kannattas ruveta herätteleen ku kuitenki viel aika nuori yksilö et varmuuden vuoks. Näinpä sit päätinkin tänään tehä.

Ekaks tietty puhistelin kaikki koristeet ja ruoka- ja juoma-astiat sekä desinfioin pari uutta sisustuskappaletta mitkä tuli joskus ennen jouluu entiseltä omistajalta (mm. korkkii terran seinään et saa pikkunen kiivetä ja tekokasveja) ja sijoitin paikalleen. Sit vaa lämpölamppu päälle ja TSÄDÄM herra sinne alle heräilemään.

Olin melkee unohtanu miten ihana ja söpö se on ku on ollu horroksessa sen viitisen kuukautta et on alkanu melkee tympästä. Mut tuossa kun se päivää paistattelee ja äsken mussutteli salaattii (lähetin kyllä mutsin hakeen lemmikkiasemalta matoja(sirkkoja ei enää kun paniikki oli jo irti kun ostettii niit alussa ja ku yritti antaa niitä sieltä purkista ni ne hyppelehti varmaa viis kerrallaan huoneeseen vapaana että jos ei:D) mutta arvatkaa vaan muistiko rouva!) ni heräs kauheet äitivaistot ja rakkaus tuota suomukasaa kohtaa<': Mutta joo nyt kun ei varmaa hirveesti kiinnosta mun esseet niinniin tässäpä sitten pari kuvatusta: Pikkunen heräilee ja paistattelee päivää.

uusiutunut nurkka, 'jylhäkallio', hih:D

Noniin muttas nyt järkyttävän läksypinon ääreen (viikon läksyt, kuolen) moro!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti