Se tulee aina.
Viikon päästä se on aina epäilystä.
Kaipausta
takertumista
itkemistä kun tulee alemmuuskompleksi.
Pettymystä
kun ihmisellä ei riitä aikaa.
Odottamista
odottamista.
Sitten taas yllättää jotenkin
ja alkaa taas nousu.
Ja sitten tunnissa
voi alkaa uudestaan se sama kehä.
En minä näin herkkä voi olla, helvetti.
Ei se ole yksipuolista
se itse sanoi niin.
Ainiin ja onnistuin viimeinkin pienessä päässäni keksimään uuden nimen. Ei se mikään ihmeellinen ole mutta eipähän se keksiminen häiritse enää. Mitäs mieltä olette ihmiset(=
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti