MINÄ EN...
...koskaan tule lopettamaan olemasta kunnianhimoinen.
Aina on pakko olla se kaikista paras ja loistaa kirkkaimpana tähtenä joukossa. Ja toiveena siintäis että saisin tän bloginki kukoistamaan ja vetään paaaaljo lukijoita puoleensa ja lässynlää you know the deal. mistä saammekin aasinsillan seuraavan kohtaan.
...koskaan tule olemaan superkiinnostava.
Ja virtuaalisesti vielä vähemmän kun livenä. Mä en kait sitte oo niitä ihmisiä joilla juttu luistaa millon vaa ja mistä vaa. Ja mun elämänfilosofia on että jos ei sitä tiettyy karismaa oo nii ei se tule harjottelemalla tms. Jestas alkaapas kuulostaa pahemman kerran idols-raadilta.
...koskaan tule pitämään nimistäni.
Eka nimi viel menee mut toinen on vaa jotain niin jäätävää että. Mä luokittelen kaikki nimet kahteen kategoriaan: kovat ja pehmeet nimet. Pehmeisiin nimiin menee esim joku petra, anna, enni ja niin edelleen. Koviin nimiin taas menee esim mira, noora, kiia etc. Molemmat omat nimet menee ensimmäiseen kategoriaan. Emmä mitää ihan normaalii nimee haluis mut en myöskää mitää inkerikinkeri annastiina pulla-ullaa.
...koskaan tule olemaan vaatimaton ja huomaamaton.
Ei mahda mitään, huomiohuora pahimmasta päästä. "Minäminäminäminä ainiin ja mitäs sulle kuuluu no sepäs kivaa arvaas mitä mulle tänään kävi..." No mutta onneks osaan joskus hillitä itsekeskeisyyttäni:D Lisäksi jos tätä tätii vituttaa ni sen kyllä huomaa. Ja vaikkei ees erityisemmin vituttas niin osaan silti aikas lahjakkaasti marista ihan mistä vaan että sais omaa ääntänsä kuunnella. Äjyyyyst.
...koskaan tule muuttumaan kokonaan.
Vaikka sanotaan et kaikki muuttuu niin silti mä vaan huomaan päivittäin miten en oo oikeestaan paljo muuttunu siitä noin viisivuotiaasta(kauemmas menneisyyteen en jaksa muistaa). Sillon jo piti olla paras, parantumaton materialisti, jääääärjettömän eläinrakas höpelö, kunnianhimoinen ja päättäväinen ja erittäin mukavuudenhaluinen. On se ihmismieli vaan niin kiinnostava. En tiiä onko tää nyt hyvä asia vai ei mut kai mä sit oon tällänen lopun elämääni:D
...koskaan tule olemaan laiha.
Ikuinen vitutuksen aihe. Ei kai sitä kaikestakaa voi geenejä syyttää että oma on mokani. Osaan vaan olla joskus niin mukavuudenhaluinen laiskalöllö ja ruokaan intohimoinen suhde- eiku:D no hei läskit on lepposii right? Ja kun sanoin apinalle et alan oikeesti muistuttaa jotain hyljettä niin herra totesi et 'kiva ne onki hurrrrjan sulosii<':!' hölömö.
Oikein sujuvaa ja ihanaa tekstiä joo anteeks vaan, 39 viel kuumetta niin ei luista. Sainpaha jotain olevinaan tärkeää aikaiseks. Vituttaa kyllä kun taitaa mennä ohi huomiset siskon potkijaiset ja sit perjantaiset wanhat. plääh. iha perseestä. ja saldoki sano poks että halleluja erakoidun sit kaheks viikoks]8
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti