I still shed a tear every once in a while

Tänää on kulunu tasan vuosi mummon kuolemasta. Ja tottakai se eksyi mieleen.

se on niin paska juttu että meillei koskaan tullu hyvää suhdetta. Ku mä en tuntenu myöskää mun ukkii eli siis mummon miestä kun se kuoli sillo ku faija oli kakstoista. Mut niin kauan kun mä muistan mummo oli ollu halvaantunu ja huonkuulonen ja -näkönen yms.
Mä muistan kun joskus pienenä ku oltii käymässä mummo luona ja lähtökuopissa. Faija puki mun isosiskoo ja mä taistelin oman puvu kanssa. Sit mummo tuli ja puki mut. Mä olin niin hämmästyny. Mä luulin et se ei ois tajunnu tai voimat ois riittäny.
Toinen tapaus tulee myös mielee ku oltii taas käymässä mummon luona, tällä kertaa meijän vanhimman ja silloin ainoon koiran kanssa. Sit faija anto jonku lelun sille ja ne veti sen koiran kaa sitä. Mummo nauro ja oli niin ilosen näkönen. Mä en ollu ikinä nähny sitä sellasena.

Ja mulla kävi sitä niin sääliks sen viimesinä aikoina. Kun se joutu vanhainkotiin ja vaan makas siellä sängyssä. Sitä ei viety ikinä minnekkään. Se ei kuullu melkeinpä mitään tai nähny. Se vaan oli siinä päivät ja yöt. Pari vuotta.
Ja sit kun se toinenkin puoli halvaantui. Sen vähäisetkin liikkeet jäi.
Mä muistan miten joskus ihan parin vikan kuukauden sisällä olin faijan kaa käymässä kattoo mummoo. Oli viikonloppu, mulla oli ihan kotivaatteet, likanen tukka ja meikkii tuskin nimeksikää. Sit mummo sano mua nätiks tytöks. Enkä mä yleensä ees saanu sen puheesta selvää.

Kun vanhainkodilta sit soitettiin ja kerrottiin isälle et mummo oli nukkunu pois,en mä romahtanut. Itkin kyllä, mutta rauhotuin pian ja jatkoin normaalia eloa. Niinpä mä ajattelin et hautajaiset sujuis ilman suurempaa draamaa. Mut sit kun kukkia asetettiin kappelissa arkun ympärille mulle alko tulla pala kurkkuun. Sit kun oli meidän vuoro ja isä alko lukee sitä tekstii ja mä näin miten sillä oli vaikeeta ja se itki niin mäkin aloin sit itkee. Kun arkkuu lähettii viemää ja Narvan marssi (mummo oli sotaveteraani) alko soimaan ni sit romahti.

Ulkona pyrytti lunta. Oikein sellasii isoja ja märkiä hiutaleita. Koko tilanne oli ihan ku elokuvasta.

Mä tahdon kliseisesti uskoo et sillä on parempi nyt olla siellä missä se onkaan nyt. Ilman kipuja, ilman esteitä, ja ukin kanssa. Mut silti mummo mulla on sua vieläkin, joka päivä, ikävä♥