Lapsuus ohi, väistämättä. Mehän aina suunniteltiin miten asutaan sitten jossain isossa cityssä. "Vähäkö ois siistii."
Eihän meillä aina ollut helppoa, nuorempana oli vaikeita aikoja välissä. Pari vuotta sitten kaikki korjaantui maagisesti yhtäkkiä. Oltiin läheisempiä kuin koskaan. Sä kuskasit mua joka paikkaan ja popitettiin nupit kaakossa. Kannustit ja pidit mun puolta aina.
Vaikka me aina tapeltiin huudettiin ja haukuttiin niin silti rakastettiin toisiamme pyyteettömästi. Minä suojasin sinun selustasi kun lähdit alaikäisenä juhlimaan tai kun hakija tuli tuomaan lähetystä. Luonnollisesti, sinähän olisit tehnyt samoin.
Minä opin niin paljon ja nautin paljon. Kyllä me vielä nähdään ja mä tuun kylään mut me ei nähdä läheskään niin usein.
Silti sä oot aina vaan ja mun sisko. Paras ja ainut. Ja rakkain.
Hyvää matkaa.
"Ei etäisyys, ei vuodetkaan, ei mikään meitä erota."
♥
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti