Herätys oli heti aamuviiden jälkeen ja ennen seittemää oltii lähössä joensuuta ja joensuu maratonia kohti maasturilla viis ihmistä kyydissä ja perässä jumalattoman iso peräkärri TÄYNNÄ kamoja. Matkalla sit jutusteltiin, kuunneltiin Queenia ja A luki vitsejä kännykällä...:D
Perille kun päästiin Joensuu areenalle niin alettiin purkaa kamoja, siinä sit meni joku tunti ja meille oli jäämässä puol tuntii luppoaikaa kunnes alko sataa, ja piti rynnätä virittelemään pressuu meidän ylle katokseksi. Siinä sit meni joku 45 min kun piti säätää se joihinki pylväisiin RAUTALANGALLA JA JESARILLA ja sit päästiin vihdoin alottamaan.
ja A senior on just onnistunu rajautuun kuvasta.
Sää oli aivan järkyttävä, sato välillä vettä ja välillä räntää, tuuli hemmetisti ja muutenkin kylmä. Pakko oli soittaa ilman mitää hanskoja eli sormet turpoili ja punersi ja oli ihan jäykät, mut välillä tietty oli pakko käydä aina lämmittelemässä.
Vaikka keikalla tapahtu vaikka mitä kommelluksia, kunnialla silti vedettiin loppuun ! Porukka on niin huippu niin hymyilytti vaan vaikka oli jäässä. Varsinkin At. Se vaan vetää niin täysillä ja niin hyvällä fiiliksellä aina et se vaan jotenkin lumoaa.
Keikan jälkee sit pakkailtiin taas kamat kasaan ja lähettiin ajaan kotia päi. Pysähyttiin Uurossa ja muut joi kahvit ja söi paninit ja mä join kaakaon ja hytisin, oikeen tuntu miten flunssa teki tuloaan. Onneks sit autossa laitettiin taas lämmitysnupit kaakkoon ja poijjat kasaili takkejaan mun päälle ja sit nukahinki siinä sit vissii, heräsin siihe ku herranniemen kohalla tunsin miten At oli kans nukahtanu ja roikotti päätään mun olalla. Siinä sit heräilin loppumatkan ja yritin tota yhtä herraakin herätellä sit, ei ois kehannu ku se niin nätisti siinä nukku, virnisteli siinä samalla<: Siinä sit roudattiin kamat takas noitten autotalliin ja sit oottelin vähä aikaa sisällä mutsii ja sit lähin himaan.
At aiemmin päivällä, jollain aikaa tais olla melkee siedettäväkin keli. Otos ilmeisesti soundcheckist.
Oli ihan loistava päivä vastoinkäymisistä huolimatta ja huolimatta siitä et sain tästä kylkiäisenä ilmeisesti flunssan ja vieläkin jäässä olevat varpaat ja sormet. Poijjat on vaan niin huippuja niin tulee aina hyvä fiilis niitten kaa soittaessa ja virnistelyttää vaan aina treenien ja nyt keikan jälkeen. Toivon tosiaan et tää ei ny jääny yhden keikan ihmeeksi vaa et saatas väsäiltyy jotain vaikka kesäksi, piristäs kummasti.
Voi kun tän tunteen, muistot ja porukan hymyt vois säilöä johonkin purkkiin, en haluis unohtaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti