Minä en halunnut että tähän oltaisiin tultu.
Olin reilun vuoden aikana tuudittautunut siihen uskoon, ettet sinä enää lähtisi.
Hölmönä ajatellen, että ehkä minä merkitsisin tällä kertaa jotain.
Mutta sitten sinä vain jätit ja lähdit.
Sinä lähdit taas.
Aivan kuten meillä ei olisi ikinä ollutkaan mitään ystävyyttä.
Niinkuin viime kerrallakin.
Miten sinä kehtasit?
Oliko kaikki nämä vuodet vain huijausta?
Että saisit nauraa minulle ja minun harhaluulolleni, että olisin tarpeeksi hyvä sinun ystäväksesi?
Oliko se kaikki vain jotain sairasta pilaa?
Tärkeiden ihmisten kohdalla et luovuta.
Se vain on niin.
Tärkeistä henkilöistä taistellaan tai ainakin edes pidetään kiinni.
Ja sinä olet ollut minulle tärkeä.
Ihan alusta alkaen.
Kaikki nämä vuodet vaikka välissä oli aika jolloin ei edes puhuttu.
Kaikki nämä vuodet minä olen pitänyt sinua arvossa.
Laitoin ensimmäisen lähdön erehtymisen piikkiin.
"Se meni vain massan mukana."
"Kyllä se omalla tavallaan välitti koko ajan."
Niin minä sinua selitin niille, jotka eivät ymmärtäneet miksi minä halusin sinut minun elämääni.
Mutta toinen kerta ei ole enää virhe.
Se on jo valinta.
Eikä kolmatta kertaa tule enää.
Minä tiedän sen.
Minä en osaa enää raahata sinua takaisin minun luokseni.
Eiköhän se ole tullut jo selväksi ettet sinä halua.
Kaikki tämä on luultavasti vain minun vikani.
Vahvinkaan ei minua kestä.
Sinäkään et pystynyt enää.
Vaikka sinä olit yksi niistä peruskallioista minun elämässäni.
Odotan vain koko ajan, että herään ja tämä on ollut vain jotain sairasta unta.
Neljä pitkää vuotta.
Senkin ajan jälkeen minulla olisi vielä niin paljon sanottavaa sinulle.
Vaikka minä jo sen tiivistinkin, niin hyvin kun osasin.
Ja sinä pystyit kuittaamaan kaiken sen yhdellä sanalla.
"Okei."
Eikö sinulla todellakaan ole muuta sanottavaa?
Voiko nämä vuodet kuitata noin helposti?
Tuosta noin vain, ja poissa muistista?
Niinkö vähän minä oikeasti merkitsin?
Miksi sinä edes vaivauduit ollenkaan ensinnäkään?
Olisit vain jättänyt minut omiin oloihini.
Et olisi koskaan katsonut, puhunut, uhrannut yhtäkään ajatusta minuun.
Olisit säästynyt niin suurelta vaivalta.
Sinun ei olisi tarvinnut teeskennellä välittäväsi koko tämän ajan.
Nyt sinä saat aloittaa puhtaalta pöydältä.
Olla kuin minua ei olisi ollenkaan.
Kulkea käytävillä kylmästi ohi, ilman tarvetta edes kääntyä katsomaan silmiin.
Nauttia elämästä ja unohtaa kaikki se paska mitä minä mitä ilmeisimmin toin sinun elämääsi.
Unohtaa minut kokonaan.
Unohtaa minut ja kaikki minun vikani.
Unohtaa meidän niinkutsuttu ystävyytemme.
Aivan kuten sinä luultavasti olit suunnitellut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti