Se tunne kun alat itkeä koulussa, vain koska olet vain niin väsynyt, turhautunut ja vittuuntunut.
Pitkästä aikaa.
Mä haluan vaan hypätä.
Hypätä jostain tosi korkeelta ja vaan lentää.
Unohtaa kaiken mikä odottaa taas kun maa alkaa lähestyä.
Unohtaa että sieluun sattuu niin,
ettei kova lasku edes haittaisi.
Mä haluan huutaa.
Huutaa teille kun ette ymmärrä.
Ne on tulossa takaisin.
Mä en jaksa käydä tätä läpi uudestaan.
En jaksa enkä edes halua.
Niiden tullessa aion vain istua ja odottaa niiden tehdessä tuhoa.
Minä olen liian väsynyt kaikkeen.
Jo nyt, vaikka kaikki on ihan alussa.
Mielen perillä kummittelee ajatus.
"Entä jos minä en tällä kerralla selviäkään."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti