perjantai 2. joulukuuta 2011

Won't let nobody hurt you, I'll stand by you

"I wanna be the first to call and tell you
Yesterday I heard the news
I hear you oughtta be congratulated
So I guess that's what I'll do"


"I can walk around with a pretty face on
Even when I'm black and blue
What's the point in telling everybody
I'm not over you."

Ihmettelen, ihmettelen tosiaan miten voin olla näin okei.
Tai kyllähän musta tuntui et kuolen.
Mut sit mun päässä pääsi ääneen Se Viisas Ääni.
"Ethän sä voi olla katkera. Ne on kuin toisilleen suunnitellut."
Ja niin onkin.
Te ootte niin hyviä yhdessä.
En mä pysty vaan olemaan katkera, vaikka järjen mukaan mun pitäis olla.
Te ootte niin mukavia, tärkeitä, kivoja.
Vaikka toisen tuntenut kauemmin, molemmat jopa läheisiä.
Mä osaan nyt jo sanoa sen ääneen.

"Mä oon onnellinen teidän puolesta."

Mä välitän susta niin paljon, että mä haluan sun olevan onnellinen.
Vaikka se ei ollutkaan minä.
Toi hymy ja onnellisuus pukee sua.
En mä halua ikinä ottaa sitä sulta pois.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti