Now I know why the trees change in the fall, I know you were on my side even when I was wrong

Hmmm nyt on siis kotiuduttu kotisuomeen kunnolla, croissanttei on tosin ikävä ja ranskan puhumista>: Mut mie tahdon uskoo et pääsen viel Ranskaan takas. Varsinkin kun meidän sukulaisia, tarkemmin ottaen mun pikkuserkku ja niitten porukat (jotka löydettiin uudestaan monen vuoden tauon jälkeen), asuu Ranskassa ja vieläpä Pariisissa. Voisin vaikka kuolla onnesta jos pääsisin sinne. Ja ne asuu tyylii kilometrin päässä Disneylandista, hahah lapsettaa jo ajatus:D:D

Tänään oli sit herätys siinä kaheksan pintaan taas ja siitä melkeinpä suoraan leikkaan oman pihan nurtsii kun eilen olin käyny leikkaan mummin. Ei siinä mitään, rahaa karttuu skoporahastoon ja ihan mukavaa se loppujen lopuks on, saa vaikka hoilata täysii eikä sitä kukaa kuule ja voi ajatella rauhassa asioita. Tämän päivän epistola koski kirjoitusta taas vaihteeks.

Oon maininnu tästä jo aiemmin mut haluisin osata kirjoittaa kiinnostavasti ja mukaansatempaavasti, vaikka ihan arkipäivän asioistakin, mutta kun ei niin ei. Mä luulin joskus et osaan kun porukat ja opettajat yms kannusti ja kehu enemmän kun laki sallii mut nyt osaan jo kattoo mun tuotoksii objektiivisesti ja ne ei poikkea oikeestaan mitenkään normaalien ihmisten kirjoitusjäljestä.  Ja joo, asia ei parane valittamalla vaan harjoittelemalla I know. Mut joillakin Se Jokin lähtee vaan suoraan jostain alitajuisesti, tunnen ihmisii jotka ei oo eväänsä liikauttanu asian eteen mut kirjottaa mahtavasti. Emmä kirjailijaks haluis, mut toimittaja ois kiva ja ainaki kielien parissa haluisin työskennellä ainaki näillä näkymin, vaikka kääntäjänä ja siinä tarvittas kuitenki jotain taitookin. Hmm.

Tälläistä siis tänään, ei mulla niinku muuta.