koska kaikki rakastavat übersiirappia ja pakko oli päästä hehkuttamaan...:
Auton kiitäessä hiljaisuudessa, minä näen sinut. Täysikuun valaistessa vain kaistaleen kasvoistasi se riittää. Minä vain tuijotan ja ihailen yksinkertaista kauneuttasi. Niin paljon asennetta nuoressa pojassa, niin paljon kätkeytyneenä noitten piirteiden taakse. Minä yritän hillitä halua huutaa ääneen ja napata sinut viereen. Sen sijaan naurahdan ja sinä käännät kasvosi minuun.
"Mitä sinä naurat?" Sinun äänesi oli ehkä parasta mikä saattoi rikkoa tämän hiljaisuuden.
"Elämisen kauneutta." Minä hymyilen ja sinä virnistät minulle.
Sinun silmäsi olivat ehkä parasta mikä saattoi järkyttää minun maailmaani.
Raa'asti suomennettuna, tätä naista viedään taas.
Stay tuned.
Stay tuned.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti